Pyöräleirillä!

Terveiset Costa Bravalta! Täällä on meneillään leirin kolmas päivä ja tässä alkaa pikkuhiljaa päästä ns. treenaamisen makuun. Tulin paikalle myöhään lauantai-iltana kun Trismilelaiset olivat leireilleet jo viikon verran. Sunnuntaina oli sitten lepopäivä, eli lenkkeiltiin 12k jalkaisin Lloret de Marista erittäin hienoa ja mäkistä rannikkoa pitkin Tossa de Mariin, josta tultiin laivalla takaisin. Pyöräily olisi poltellut kovasti, mutta päädyin lähtemään patikoinnille jotta tulee paikka vähän tutusksi ja pääsen paremmin porukkaan sisään. Illalla kävin kuitenkin kevyellä pyörittelyllä. Ensimmäisenä aamuna muuten kolme eri kaveria tuli kertomaan että minua olisi jo odotettukin vetonaiseksi siihen kovimpaan pyöräryhmään

Maanantainakin muut vielä pitivät kevyttä päivää ja minä kerkesin jo huolestua että näinköhän täällä näillä on aikomustakaan reenata tosissaan. Ajoin sitten itsekseni vähän sakkolenkkiä ja lopulta siitä tuli 115km lenkki mukavan jylhissä maisemissa. Lenkiltä palatessani olin pahemman luokan sipissä ja törmätessäni muihin leiriläisiin, pyysin ettei kukaan kyselisi minulta mitään kovin vaikeita kysymyksiä, koska tuntui että ajatus vaan pätkii ja silmät seisoo päässä. Eiköhän juuri silloin paikalle pärähtänyt Ain, joka pyysi minut sivummalle. Keskustelu meni vapaasti käännettynä jotakuinkin näin:
-16. huhtikuuta olis yks pitkä pyörätapahtuma, se ei ole kisa, siinä ajetaan 184km, kiinnostaisko?
minä: Ai milloin? Tartossako? Ai se Tartu-Viljandi Gran Fondo? 
- Ei, vaan täällä Espanjassa ens lauantaina, siis viiden päivän päästä. Lähetkö ajamaan mun ja Mäxin kanssa?
-Joo voin mä lähtee. (en ihan hirveesti edes ymmärtänyt kysymystä saatikka ajatellut asiaa kovin pitkälle, mietin lähinnä että milloin saan ruokaa kun on hirvee nälkä)
-Hyvä, kerro sun hetu, puhelinnumero, sähköposti ja paidan koko.
....
3s päästä mun nimi oli listassa, kunnes tajusin kysyä millainen reitti se on. "En muista." Aha ok.

Illalla aloin varsinaisesti muistella käytyä keskustelua ja miettiä että mihinkähän oikein lupauduinkaan. Googlailin vähän ja selvisi että kyseessä on tosiaan 184km:n Gran Fondo-tyylinen ajo, jolla tosiaan nousua tulee vaatimattomat 2900m. Kyseessä on siis ihan ehdottomasti kovin pyörälenkki mitä olen koskaan ajanut. Asiaa ei helpota se, että lähden matkaan mm. Ainin kanssa, joka on kuitenkin joskus ollut maailman kovin täysmatkan triathlonpyöräilijä ja tälläkin hetkellä habitus on ruskettunut, lommoposkinen ja pohkeet säikeillä. Se jäi epäselväksi onko minun tarkoitus pysytellä siinä kolmen poppoossa vai menenkö omaa vauhtiani. Kuitenkin luvattiin ettei minun tarvitse vetää metriäkään. En ole ihan täysin varma, onko tämä ihan mahtava, vai ihan todella huono idea. Kävi niin tai näin, niin eiköhän siitä ainakin saa hyvän jutun kerrottavaksi. Sekin on edelleen täysi mysteeri miksi juuri minut pyydettiin mukaan - varmaan tämä on taas joku juttu että "me tarvitaan yks nainen mukaan ja kukaan muu ei kuitenkaan suostu paitsi Iina, kysytään siltä."

Tänään ajettiin sitten aamu-uinnin jälkeen ihan hyvä lenkki. 133km, 5h ja joku 1300 nousumetriä. En muistanutkaan miten kauan yksi mäki voi kestää, mutta eiköhän nämä jalat vielä seuraavien päivien aikana saada oikein hyvään Espanjalaiseen mäennousumoodiin. Tai olisi ainakin ihan hyvä saada.

Tässä tekstissä ei muuten ole kuvia, koska täkäläisellä nettiyhteydellä kesti tuskallinen pitkään ladata niitä. Lisäilen ehkä myöhemmin. :)