sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Maantiepyöräilyn SM-kisat

Pääsin kuin pääsinkin tänä kesänä vielä pyöräkisoihin, vaikka suurin osa käytiinkin jo sillä välin kun itse nörtteilin Tartossa koulukirjojen kanssa. Eilen ja toissapäivänä kisattiin Riihimäellä maantiepyöräilyn suomenmestaruudesta aika-ajossa ja yhteislähdössä ja sinnehän oli päästävä kokeilemaan miten triathlonjaloilla pärjäisi pyöräilijöiden joukossa. Jälleen jouduin lähtemään reissuun yksin ilmaan ketään huoltajaa, joten suurin jännitys ei suinkaan liittynyt itse urheilusuorituksiin, vaan ennemminkin siihen miten löydän kisapaikalle kaikki tarpeellinen mukana ja iskän auto ehjänä.
Aika-ajo, eli tuttavallisemmin tempo, kisattiin perjantai-iltana ja oma lähtöaikani oli vasta 17:33. Lähdin ajelemaan Kuopiosta aamupäivällä ja vaikka lisäsin paavon suunnittelemaan aikatauluun puoli tuntia, sai silti lopussa painaa laikka punaisena menemään. Tempoon olin saanut Paavolta hyvin tarkat ohjeet: ”pittää vaan saaha sellanen ihan eläimellinen tuska päälle heti alusssa ja sitten kestää sitä loppuun asti.” Edellisiltana tämä kyllä vielä selitti jotain sykkeistä, kaarteiden ajolinjoista ja vaihteiden käytöstä, mutta olin siinä vaiheessa jo sängyssä puoliunessa peiton alla ja saatoin nukahtaa kesken selostuksen.
Tempo kisattiin tänä vuonna poikkeuksellisen pitkällä ja melko mäkisellä 32.5km:n matkalla, mikä miellytti minua hyvin paljon. Alusta asti jalat pyörivät hyvin, hengitys kulki ja ”raastomeininki” tuntui lähinnä hyvältä.  Heti alussa oli yksi isompi mäki, jossa joutui ottamaan pienen eturattaan käyttöön. Mäen päällä sain kuitenkin ihan hyvin vauhdin takaisin. Jossain vaiheessa käännyttiin mutkaisemmalle metsätielle, jossa sai vähän varoa lommoja asfaltissa. Edelleen oli ihan hyvä tekemisen meininki, varsinkin kun sain kiinni pari minuuttia eteeni lähteneen Medilaserin kuskin. 20km:n kohdalla alkoi pitkä ja pikkuhiljaa jyrkkenevä mäki. Nyt kun vauhti väkisinkin hidastui, oli hyvä tilaisuus hörpätä vettä ja niistää nenä. (=pyyhkäistä räät poskelta) Silloin kun mennään tasaisella tai alamäkeen kovaa, on pysyttävä aerodynaamisena  ja kaikki ylimääräinen heiluminen hidastaa vauhtia. Mäen päällä tuntui hetken aika pahalta, mutta se ei paljoa huolestuttanut koska tiesin että kestän sitä vielä hyvin seuraavat 10km. Viimeisen kympin ajoin jo tasan niin kovaa kuin pääsin katselematta mitään mittareita ja ihan hyvät vauhdit siinä saikin myötätuuleen ja loivaan alamäkeen.
-
Tempokuskia leikkimässä (Kuva: Kai Patjas)
Tempokuskia leikkimässä (Kuva: Kai Patjas)
-
Maaliin tulin ajassa 53:44 keskivauhdin ollessa 36.3km/h. 29 naista starttasi ja olin 11. nopein, mihin olen aika tyytyväinen. Kaikki edellä olevat taisivat olla pitkään pyöräilykuvioissa olleita kovia tekijöitä, joten yhdellekään turhalle tyypille en hävinnyt. Päivän paras juttu oli se, kun saatiin Cycle Club Helsingin naisten kanssa joukkuekisan SM-kultaa! Oli kyllä hienoa seistä podiumilla kultamitali kaulassa Niina Maisniemen ja Merja Särkiojan kanssa.
-
10384514_623111801118876_8138112368556398573_n
Kolme parasta joukkuetta: Cycle club Helsinki, Hyvinkään pyöräilijät ja Koiviston isku (Kuva: Asko Hahto)
Meidän joukkue :)
Meidän joukkue :)

Lauantaina ajettiin 108km:n mittainen yhteislähtö, josta ei minun osalta ole ihan kauheasti kerrottavaa. Vaikka perusvauhti ei tuntunut lähes missään, niin siinä oli rytminvaihdoskyvytön triathlonisti pahasti epämukavuusalueella kun vähän väliä rykäistiin mäkiin sellaisella vauhdilla että totesin heti alussa olevan vain ajan kysymys milloin putoan pääjoukosta lopullisesti. Päätin sitten tehä sen edes tyylillä enkä porukan perällä lymyillen ja vähän pitää hauskaa. Menin keulaan vetohommiin ja latasin 50km/h tauluun (loivaan alamäkeen kylläkin) ja joidenkin kilometrien ajan minulla oli oikein mukavaa. Ei ehkä taktisesti kovin fiksu veto, mutta minkäs teet, kun kyllästytti ne hetkelliset lyhyet rykäisyt pk-lenkkivauhdista. Jossain puolivälin paikkeilla odotetusti tipahdin vähän isommassa mäessä niin pahasti, etten enää onnistunut nousemaan pääjoukkoon takaisin ja kisani päättyi 72km:n jälkeen. Ei oo noi mun pyöräilijän ominaisuudet oikein sopivat yhteislähtöhommaan. Lauantain paras juttu oli kun ajon jälkeen iskettiin käteen kylmä Coca Cola-tölkki. Herätti hyvin henkiin yhden ryytyneen wannabe-pyöräilijän.
Kokonaisuutena olen tyytyväinen viikonloppuun ja innostuin tempoajosta nyt vielä entistäkin enemmän. Joku vuosi aion vielä mennä viivalle aivan jäätävässä kunnossa. ;) Lotta Lepistö oli molempina päivinä aivan ylivoimainen vieden sekä aika-ajon että yhteislähdön Suomen mestaruuden. Suuret respectit ja onnittelut!
Nyt onkin muuten enää kolme viikkoa kauden toiseen pääkisaan Finntriathlonin puolimatkaan. Meininki on hyvä ja nyt on taas mukavaa palata virittelemään triathlonkuntoa kohdilleen. :)

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kesälomakisareissulla Vanajanlinnassa

Triathlonkausi tuli avattua eilen Finntriathlon Vanajanlinnassa aikamoisen hulppeissa puitteissa. Terhi kirjoittelikin jo kisasta ja voin kyllä allekirjoittaa kaikki hehkutukset. Miljöö oli huippuluokkaa, järjestelyt pelasivat hyvin, kannustusta tuli paljon ja reitillä oli hauskaa. Kiitos siis kisan järjestäjille ja kanssakilpailijoille hienosta päivästä!
Lähdin reissuun ihan yksin ja ehkä suurin jännitysmomentti oli se, että käyttööni oli uskottu äitin auto, Signaturen pyörä ja Paavon FFWD:n hiilikuitukiekot, eikä henkilökohtainen pyörämekaanikkoni ollut reissussa mukana. Paavo onneksi piti minulle syväluotaavan pyöränsäätökoulutuksen ja antoi mukaani pussillisen erilaisia työkaluja, joiden käyttötarkoitus jäi minulle vielä vähän epäselväksi. Hyvä ajatus kyllä.:)
10377995_10152478043826575_1665476016536132550_n
Matkalla poliittisesti kantaaottavan sateenkaaripyörän kanssa :)
-Löysin majapaikkaani navigaattorin avulla ja vain kerran ajoin harhaan kun oikea ja vasen meni vähän sekaisin. Perillä sain vielä pyörään takakiekon paikalleen 10min räpellyksen jälkeen, joten tässä vaiheessa oli jo voittajafiilis. Illalla vielä pieni lenkki pyörällä ja iltakäppäilyt Vanajaveden rannassa – oli kyllä kaunista ja puuttui vain Paavo, joka samaan aikaan rymysi Jukolassa.
10348528_10152482916046575_6915001426825512933_n
Ilta-aurinko ja järvi, kauneimpia maisemia mitä tiedän
10383533_10152482916011575_6118338130736826409_n-
Kisa-aamuna nautiskelin kaikessa rauhassa hotelliaamupalasta ennen kuin lähdin ajamaan kisapaikalle päin. Oli muuten paras mahdollinen meditointi ennen kisaa ajaa yksin autolla, kuunnella täysillä Britney Spearsin vanhoja hittejä ja laulaa mukana. Kisapaikalla iski paniikki, joten päätin alkaa välineurheilemaan ja ostin uudet uimalasit. Vanhat falskasivat siinä määrin, että silmämeikin kestämisestä olis ollut turha edes haaveilla ja sekös olisi ollut harmillista kisata pandasilmillä. (olen vakavasti otettava urheilija ja keskityn vain olennaiseen, u know) Hyvin kerkesi ennen starttia nähdä ja jututtaa vanhoja ja uudempia tuttavuuksia. Kun tavarat oli paikallaan, oli varmistunut ettei mitään ole unohtunut ja pääsin verryttelemään, ei enää oikeastaan huolestuttanut mikään.-
10364073_10152482916051575_4234699242572973185_n
Kisakaverini :)
-Uinti (475m) meni tutulla kaavalla sitä yhtä vakiovauhtiani. Jos siitä yritän kiristää, alkaa vain hengästyttää ja tulee enemmän pärskettä, mutta vauhti on edelleen yhtä hidas. Vedestä noustuani saikin läpsytellä märkäpuku lanteilla yli 200m ylämäkeen vaihtoalueelle. Kuulin kun siellä kuulutettiin jotain vedestä nousseesta Iina Lumiahosta, joka ”tunnetaan myös kovana pyöräilijänä.” En tiiä siitä kovuudesta, mutta ainakin varmaan hehkutan sosiaalisessa mediassa kaikista eniten kuinka paljon tykkään pyöräillä. :D Olin joka tapauksessa päättänyt, että ilottelen pyörällä ihan niin paljon kuin huvittaa ja se on sitten sen ajan murhe miten samoilla jaloilla jaksaa juosta. Pyöräily olikin ihan hulvatonta menoa kun eihän Cervelo jalkojen välissä nyt voi mitään himmailla. Syke paukutti 180-190-välillä mutta eipä se paljoa minua häirinnyt. Pyöräreittinä oli 5 kivan mutkaista ja mäkistä kierrosta ja matkaa tuli yhteensä 22.5km. Toiselle kierrokselle lähtiessä sain kiinni Terhin ja menin kipakasti ohi, tarkoituksena lähteä karkuun. Eihän se ihan onnistunut kun Terhi jäi aika sinnikkäästi perään sallitun etäisyyden päähän. Viimeisellä kierroksella Terhi pääsi vielä ohi ja vaihtoon tultiin yhtä aikaa. Jälkeenpäin tuloksista huomasin ajaneeni naisten kisan kovimman pyöräajan!
IMG_3018
-
Kisan ratkaiseminen juoksemalla ei todellakaan ole lempipuuhaani, vielä kun ajattelin että saatettaisiin olla Terhin kanssa aika saman vauhtisia juoksijoita, mikä tarkoittaisi tiukkaa hiillostusta. Vaihdossa sähläsin vähän pidempään ja Terhi sai pienen etumatkan. Sain tämän kuitenkin pian kiinni ja pääsin n. 30m päähän edelle. Tämä aseltelma pysyikin sitten koko 5.25km:n juoksun loppuun asti kisan voittajan Lucia Eratin mennessä kokoajan muutaman minuutin päässä edellä. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikken ollut tehnyt ensimmäistäkään pyörä-juoksu yhdistelmätreeniä koko keväänä ja kesänä. 4:30-kilsoja pystyi lappamaan suhteellisen tuskattomasti esihapotetuillakin jaloilla. Maaliin tulin naisten kisan toisena iloisesti yllättyneenä alkukauden hyvästä vauhdista. Kiitos vaan Terhille hyvästä kiritysavusta, oli kivaa olla baanalla kaverin kanssa ja saatiin kyllä hyvä kisa aikaiseksi. :)
10408864_10152482725916575_6071102548074994891_n
Maalisuoratuuletus
-
Kisan jälkeen saikin palautella varsinaisissa luksusoltavissa. Ensin saunottiin Vanajanlinnan saunassa, jossa odotti valkoiset isot froteepyyhkeet ja Paul Mitchelin shampoota ja hoitoainetta. Pienestä sitä tuleekin triathlonkisan väsyttämä tyttö onnelliseksi. :) Saunan jälkeen istuttiin brunssilla joka sisälsi vaikka minkälaista herkkua. Mikäs siinä oli palkintojenjakoa odotellessa. Oli myös mukavaa kun kerrankin kerkesi kunnolla jutella ja vaihtaa kuulumisia triathlonkavereiden kanssa. Kaikin puolin hieno päivä hyvässä seurassa.
Seuraava kisa onkin maantiepyöräilyn SM:t parin viikon päästä. Eniten olen innoissani 32km:n aika-ajosta, kun pyörä nyt näyttäisi kulkevan hyvin ja kiitos Signaturen, välineet on ensimmäistä kertaa viimeisen päälle kohdillaan. Samoilla höyryillä ajattelin sitten ajella vielä lauantaina yhteislähdönkin. Seuraavat viikot menevätkin pyöräkuntoa viritellen. Skootteripeesitreeniä on ainakin luvassa, tosin skootterina saa toimia Paavo tempopyörällään. Ihan hyvin pystyy tälläkin tavalla vetämään minulle ylivauhtista peesitreeniä. :D