tiistai 10. marraskuuta 2015

Panoksista

Ehdin harrastaa kestävyysurheilua nelisen vuotta ennen kuin opin konkreettisesti mitä tarkottaa käsite "huippukunnon ajoitus." En myöskään vielä esimerkiksi viime syksynä tajunnut minkä takia kovaa treenaamista ei muka pitäisi aloittaa liian aikaisin syksyllä, vaan kuvittelin että tietenkin mitä aikaisemmin aloittaa kisakauteen valmistautumisen, sitä parempaan kuntoon ehtii päästä. Mullahan oli viime syksynä treenien kanssa täysi rähinä päällä jo lokakuussa, Paavon seuratessa vierestä sipsejä syöden ja vähän naureskellen. Naljailin Paavolle kaverillisesti useampaankin otteeseen että katotaanpa kesällä kuka on kovassa kunnossa ja siinäpähän sitten valitat kun kaiken maailman "keijot" menee kovempaa - kannattais ehkä aloittaa jo nyt. 

Kisakautta avaamassa
Hommahan meni niin, että kun mun piti alkukesästä Valgassa avata kisakausi puolimatkalla vähän keskenkuntoisena, huomasinkin olevani siinä kaikista terävimmässä huippukunnossa. No se kisa oli hieno - alitin 5h, tein reilusti oman annätykseni ja voitin Viron ja Latvian mestaruuskisan 20min:n erolla seuraavaan. Siitä sitten kun olisi pitänyt alkaa "hioa timanttia" seuraavia ja niitä oikeasti tärkeitä kisoja varten, olinkin ihan sipissä enkä tainnut koko kesänä palautua Valgan kisasta. Huomasin hyvin konkreettisesti sen, kuinka oma huippukunto on tavalliselle harrastelijalle mahdollista rakentaa vain kerran- ehkä pari kertaa vuodessa. Sen kun kerran saa pulpautettua pintaan, on aivan välttämätöntä antaa kehon levätä ja aloittaa seuraavan kuntopiikin rakentaminen - jos ei täysin- niin ainakin vähän puhdistetulta pöydältä. Puhun nyt siis urheilun harrastajista, en ammatiurheilijoista, koska siitä maailmasta en tiedä yhtään mitään. Kun kesällä ihmettelin ettei oikein kulje, eräs minua viisaampi totesi että "no sä oot koko talven juoksennellut ympäriis ku joku bambi ajovaloissa, niin kai se nyt stna alkaa jossain vaiheessa vähän tuntua."

Lisää kuvateksti
Tuntuu että urheilijalla on olemassa tietty määrä panoksia jotka voi käyttää ns. "yhtä soittoa". Kun nämä panokset on käytetty, seuraavan satsin saa vasta levättyään tarpeeksi. On myös olemassa muutamia varapanoksia, joilla kyllä pärjää vähän aikaa kun ne oikeat on käytetty, mutta ne eivät koskaan ole yhtä hyviä. Panoksia on myös eri laatuisia - on henkisiä että fyysisiä paukkuja. Kun henkiset on käytetty loppuun, niistä fyysisitäkään ei paljoa ole iloa. Henkisiä paukkuja on siis käytettävä harkiten, koska kisassa niitä todella tarvitsee. On myös kevyempiä ja kovempia panoksia ja ne kovimmat kannattaa säästää siihen tärkeimpään kisaan. On silkkaa hölmöyttä käyttää ne loppuun jo treeneikauden aikana. 

Legendaarisen Lembitu Kuusen haastateltavana - en muuten muista yhtään mitä selitin :D

Viime vuodesta viisastuneena aloitan panosten käyttämisen vasta joulukuun puolella - tässä vaiheessa vasta latailen varastoja täyteen - etenkin henkisellä puolella. Kovimpiin paukkuihin en koskekaan ennen kevättä. Toistaiseksi olen tehnyt vain mielekkäältä tuntuvia juttuja ja lähinnä valmistellut kroppaa ja päätä siihen, kun se täysi treenirähinä alkaa. Valmistelua on tehty mm. kuntopiirin, polkuhölkän ja sauvakävelyn muodossa. Ajattelin nimittäin säästää ne kovimmat paukut siihen kun niitä oikeasta tarvitaan, eli elokuussa koittavaan Finntriathlon Tahkon täysmatkaan. 

Ainiin, mites sen Paavon kisakunnon kanssa kävi? Valgassa meno oli vielä hyvinkin keskenkuntoista, mutta kauden pääkisassa Tahkon täysmatkalla kunto oli jäätävä, posket lommolla, olkapäät säikeillä ja tossuhan liikkui. Täysmatka aikaan 9:22, koko kisan 6., oman ikäluokkansa ylivoimainen voitto ja koko kisan kovin pyöräaika (180km, 4:38). Näyttäis siltä että mulla on vähän opittavaa. 

Paavo ja Tahkon pyöräosuus