tiistai 23. elokuuta 2016

Seikkailufiilis

Moi taas.


Unohdin taas kirjoittaa blogiin kun tekemistä on riittänyt oikeassakin elämässä. Triathlonkausi oli ja meni, siitä ei oikein ole muuta kerrottavaa kuin että ei kulkenut - kertaakaan koko kesänä. En nyt ala tässä koottuja selityksiä vatuloimaan, mutta suurin syy oli silkka treenin puute. Pohjat oli kyllä alkukeväästä ihan hyvät, mutta kun olisi pitänyt alkaa hifistellä ja virittää terävää kuntopiikkiä, ei oikein riittänyt henkisiä paukkuja muuhun kuin fiilispohjaiseen lenkkeilyyn ja töissäkäymiseen. Lienee sanomattakin selvää, että fiilispohjaisella lenkkeilyllä rakennettu kuntopiikki ei ole kovin terävä. Ongelma ei varsinaisesti ole ollut ajanpuute - olen minä Tartossa opiskellessakin treenannut ihan kunnolla. Ennemminkin puuttui tietty henkinen fokus. Tuntuu että jos voin vain urheilla ilman paljoakaan muuta ajateltavaa, voin urheilla melko paljonkin ennen kuin alkaa tosissaan tuntua. Sitten kuitenkin kun urheilu+työ-yhdistelmän lisäksi tulee vähänkin muuta mietittävää ja murehdittavaa, se vie sippiin hyvin nopeasti. Tämä tietysti kuuluu vain elämään.
Kesälomareissulla

Koska triathlon ei ole oikein kulkenut, olen taas pohtinut suhdettani urheiluun aika perinpohjaisesti. Haluaisin taas löytää sen saman ilon tekemiseen mikä oli harrastuksen alkuaikoina. Kisat on fyysisesti sen verran raskaita ja epämukavia kokemuksia, että siitä tavallaan toivoisi myös saavansa jotain. Joko jonkinlaisen itsensäylittämisen, oman ennätyksen tai hyvän sijoituksen. Silloin kun ei kulje mihinkään, suoriutuu reilusti entista omaa tasoa huonommin ja silti kärsii fyysisesti niin maan perusteellisesti, sitä on vähän vaikeaa hyväksyä. Sitä haluaisi voittaa joko kilpakumppanin, itsensä tai vaikka molemmat - edes silloin tällöin.
Turisti Kitzsteinhornilla
Haluan silti edelleen urheilla ja pitää siitä ja saada niitä hyviä itseniylittämisen fiiliksiä. Lenkkeily on kivaa, mutta silläkin täytyy olla joku tarkoitus. Onneksi syksyllä on luvassa ihan uudenlaisia haasteita, kuten Solvalla Swimrun Paavon kanssa sekajoukkueena sekä Vaarojen maraton. Ne on ainakin molemmat minulle sellaisia juttuja että saan varmasti sen hyvän itseniylittämisen fiiliksen jo maaliinpääsystä. Luulen että tulen jatkossakin nyt vähän laajentamaan lajirepertuaariani muihinkin kestävyysurheilujuttuihin. Triathlonia en ole lopettamassa, mutta nyt kaipaan jotain muutakin. Ehkä tätä kautta se hyvä tekemisen meininki ihan huomaamatta tulee takaisin myös triathloniin - ja peruskunto nyt ei ainakaan ole huononemaan päin.
Alexander Enzinger Weg
Reitin alkua
Muutenkin nyt on iskenyt jonkinlainen eräjormailuvimma, jota en oikein ymmärrä. Lähdin kesälomareissulla Zell am Seehen patikoimaan vuorille, tulin toissapäivänä takaisin. Oli ihan parasta vain käveleskellä vuorilla tarvitsematta miettiä mitään sen kummempaa. Reissua varten tuli ostettua vaelluskengät ja kuorivaatteet, joten niille on tietysti järjestettävä muutakin käyttöä. Ollaan nyt sitten lähdössä ensi viikonloppuna Paavon kanssa Tiilikkaan telttaretkelle(!). Olen jotenkin alkanut haaveilla ihan kunnon pidemmästä vaelluksesta lappiin. Ajateltiin kuitenkin ensin testata näin vähän pienempimuotoisella parin yön telttaretkellä olisiko minusta olemaan eräolosuhteissa pidempäänkin vai olenko siihen ihan liian mukavuudenhaluinen kermaperse. Paavo on onneksi vanha partiopoika ja vaeltanut ties kuinka hirveästi vaikka missä, joten ainakin minulla on tuollaiseen reissuun ihan parasta mahdollista ja luotettavinta seuraa.

Maailmassa on aika paljon hienoja paikkoja, saa nähdä minkälaisiin seikkailuihin tässä vielä päädynkään.


Reitin hienoin ja pelottavin kohta :D
Löysin vapaana chillaavan hevosen. Kävin moikkaamassa, oikein mukava tyyppi. :)
Schmittenhöhen huipulla
Zell am See illalla

Krimmlin vesiputoukset