Kesälomakisareissulla Vanajanlinnassa

Triathlonkausi tuli avattua eilen Finntriathlon Vanajanlinnassa aikamoisen hulppeissa puitteissa. Terhi kirjoittelikin jo kisasta ja voin kyllä allekirjoittaa kaikki hehkutukset. Miljöö oli huippuluokkaa, järjestelyt pelasivat hyvin, kannustusta tuli paljon ja reitillä oli hauskaa. Kiitos siis kisan järjestäjille ja kanssakilpailijoille hienosta päivästä!
Lähdin reissuun ihan yksin ja ehkä suurin jännitysmomentti oli se, että käyttööni oli uskottu äitin auto, Signaturen pyörä ja Paavon FFWD:n hiilikuitukiekot, eikä henkilökohtainen pyörämekaanikkoni ollut reissussa mukana. Paavo onneksi piti minulle syväluotaavan pyöränsäätökoulutuksen ja antoi mukaani pussillisen erilaisia työkaluja, joiden käyttötarkoitus jäi minulle vielä vähän epäselväksi. Hyvä ajatus kyllä.:)

Matkalla poliittisesti kantaaottavan sateenkaaripyörän kanssa :)

-Löysin majapaikkaani navigaattorin avulla ja vain kerran ajoin harhaan kun oikea ja vasen meni vähän sekaisin. Perillä sain vielä pyörään takakiekon paikalleen 10min räpellyksen jälkeen, joten tässä vaiheessa oli jo voittajafiilis. Illalla vielä pieni lenkki pyörällä ja iltakäppäilyt Vanajaveden rannassa – oli kyllä kaunista ja puuttui vain Paavo, joka samaan aikaan rymysi Jukolassa.

Ilta-aurinko ja järvi, kauneimpia maisemia mitä tiedän

-

Kisa-aamuna nautiskelin kaikessa rauhassa hotelliaamupalasta ennen kuin lähdin ajamaan kisapaikalle päin. Oli muuten paras mahdollinen meditointi ennen kisaa ajaa yksin autolla, kuunnella täysillä Britney Spearsin vanhoja hittejä ja laulaa mukana. Kisapaikalla iski paniikki, joten päätin alkaa välineurheilemaan ja ostin uudet uimalasit. Vanhat falskasivat siinä määrin, että silmämeikin kestämisestä olis ollut turha edes haaveilla ja sekös olisi ollut harmillista kisata pandasilmillä. (olen vakavasti otettava urheilija ja keskityn vain olennaiseen, u know) Hyvin kerkesi ennen starttia nähdä ja jututtaa vanhoja ja uudempia tuttavuuksia. Kun tavarat oli paikallaan, oli varmistunut ettei mitään ole unohtunut ja pääsin verryttelemään, ei enää oikeastaan huolestuttanut mikään.-

Kisakaverini :)

-Uinti (475m) meni tutulla kaavalla sitä yhtä vakiovauhtiani. Jos siitä yritän kiristää, alkaa vain hengästyttää ja tulee enemmän pärskettä, mutta vauhti on edelleen yhtä hidas. Vedestä noustuani saikin läpsytellä märkäpuku lanteilla yli 200m ylämäkeen vaihtoalueelle. Kuulin kun siellä kuulutettiin jotain vedestä nousseesta Iina Lumiahosta, joka ”tunnetaan myös kovana pyöräilijänä.” En tiiä siitä kovuudesta, mutta ainakin varmaan hehkutan sosiaalisessa mediassa kaikista eniten kuinka paljon tykkään pyöräillä. :D Olin joka tapauksessa päättänyt, että ilottelen pyörällä ihan niin paljon kuin huvittaa ja se on sitten sen ajan murhe miten samoilla jaloilla jaksaa juosta. Pyöräily olikin ihan hulvatonta menoa kun eihän Cervelo jalkojen välissä nyt voi mitään himmailla. Syke paukutti 180-190-välillä mutta eipä se paljoa minua häirinnyt. Pyöräreittinä oli 5 kivan mutkaista ja mäkistä kierrosta ja matkaa tuli yhteensä 22.5km. Toiselle kierrokselle lähtiessä sain kiinni Terhin ja menin kipakasti ohi, tarkoituksena lähteä karkuun. Eihän se ihan onnistunut kun Terhi jäi aika sinnikkäästi perään sallitun etäisyyden päähän. Viimeisellä kierroksella Terhi pääsi vielä ohi ja vaihtoon tultiin yhtä aikaa. Jälkeenpäin tuloksista huomasin ajaneeni naisten kisan kovimman pyöräajan!

-
Kisan ratkaiseminen juoksemalla ei todellakaan ole lempipuuhaani, vielä kun ajattelin että saatettaisiin olla Terhin kanssa aika saman vauhtisia juoksijoita, mikä tarkoittaisi tiukkaa hiillostusta. Vaihdossa sähläsin vähän pidempään ja Terhi sai pienen etumatkan. Sain tämän kuitenkin pian kiinni ja pääsin n. 30m päähän edelle. Tämä aseltelma pysyikin sitten koko 5.25km:n juoksun loppuun asti kisan voittajan Lucia Eratin mennessä kokoajan muutaman minuutin päässä edellä. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikken ollut tehnyt ensimmäistäkään pyörä-juoksu yhdistelmätreeniä koko keväänä ja kesänä. 4:30-kilsoja pystyi lappamaan suhteellisen tuskattomasti esihapotetuillakin jaloilla. Maaliin tulin naisten kisan toisena iloisesti yllättyneenä alkukauden hyvästä vauhdista. Kiitos vaan Terhille hyvästä kiritysavusta, oli kivaa olla baanalla kaverin kanssa ja saatiin kyllä hyvä kisa aikaiseksi. :)

Maalisuoratuuletus

-
Kisan jälkeen saikin palautella varsinaisissa luksusoltavissa. Ensin saunottiin Vanajanlinnan saunassa, jossa odotti valkoiset isot froteepyyhkeet ja Paul Mitchelin shampoota ja hoitoainetta. Pienestä sitä tuleekin triathlonkisan väsyttämä tyttö onnelliseksi. :) Saunan jälkeen istuttiin brunssilla joka sisälsi vaikka minkälaista herkkua. Mikäs siinä oli palkintojenjakoa odotellessa. Oli myös mukavaa kun kerrankin kerkesi kunnolla jutella ja vaihtaa kuulumisia triathlonkavereiden kanssa. Kaikin puolin hieno päivä hyvässä seurassa.
Seuraava kisa onkin maantiepyöräilyn SM:t parin viikon päästä. Eniten olen innoissani 32km:n aika-ajosta, kun pyörä nyt näyttäisi kulkevan hyvin ja kiitos Signaturen, välineet on ensimmäistä kertaa viimeisen päälle kohdillaan. Samoilla höyryillä ajattelin sitten ajella vielä lauantaina yhteislähdönkin. Seuraavat viikot menevätkin pyöräkuntoa viritellen. Skootteripeesitreeniä on ainakin luvassa, tosin skootterina saa toimia Paavo tempopyörällään. Ihan hyvin pystyy tälläkin tavalla vetämään minulle ylivauhtista peesitreeniä. :D