Tosiaan juuri kun pääsin rivien välistä kehuskelemaan kuinka olen nyt tosi fiksu ja järkevä ja tajuan levätä heti kun meinaa väsähtää, onnistuin hölmöilemään jotenkin aivan käsittämättömällä tavalla. Tehtyäni onnistuneesti lastentautien eksamin, harrastin koko viikonlopun sellaista treenirellestystä ettei pahemmasta väliä. Sitten alkuviikosta olis vähän tehnyt mieli levätä, mutta enpä levännyt vaan päätin ottaa pikkupakkasista kaiken ilon irti ja hiihtoniilotin maanantaista keskiviikkoon oikein perusteellisesti. Torstaina oli ihan hyvä meininki spinningissä ja vielä juoksinkin matolla siihen päälle, tosin juoksin 24min puolen tunnin sijaan, koska yhtäkkiä tuli tunne että ei vaan huvita enää sitten yhtään. Itseasiassa kaikki hiihdotkin jäi vähän suunniteltua lyhyemmiksi kun en vaan jaksanut. Ja itseasiassa myös kotiin kävellessä meinasi kaikkina kolmena päivänä silmät painua kiinni, haukotuttaa ja meinasin nukahtaa tien varteen.
Tästä olisi tietysti voinut päätellä että nyt olisi hyvä levätä, mutta minä vaan tuskailin että on se kumma kun ei jaksa treenata, vaikka tässä on koko edeltävä viikko levätty. No yritin sitten ajaa pyörällä tehoja. Piti ajaa puolen tunnin veto, mutta pakotettuani jalkoja pyörimään kymmenen minuutin ajan, istahdin lootusasentoon spinningsalin lattialle ja otin puhelun Paavolle että mitäs minä nyt teen kun pitäis ajaa pyörällä tehoja mutta ei vaan jaksa ja oonko minä nyt heikko nyhverö kumitossu luuseri jos luovutan. Sain hyvin selkeän vastauksen että se on henkistä heikkoutta jatkaa väkisin jos on aivan selvästi montussa. Minä sitten pyörittelin kevyesti ja lopetin treenin aikaisemmin, suunnattoman ärtymyksen vallassa.
Seuraavana aamuna menin kuitenkin noortegrupin uintitreeneihin. Alku meni ihan ongelmitta, mutta kun piti uida 400m kovaa, en vaan jaksanut ja vedon jälkeen purskahdin itkuun, mikä ei ole minulle treeneissä kovin tavallista toimintaa. Se nyt ei johtunut pelkästä huonosta uimisesta, vaan taustalla oli myös huolta tuolloin sairaalassa olevasta tärkeästä ihmisestä, joka tosin nyt on kotiutunut hyvävointisena. :) No joka tapauksessa taas tuli käsky vaan kelailla kevyesti loppuaika ja ehdoton kielto tulla juoksutreeneihin iltapäivällä.
Kotona tuskaillessani aloin sitten katsella treenipäiväkirjaa vähän sillä silmällä. Huomasin että edellinen lepopäivä oli ollut kaksi viikkoa sitten. Edeltävien puolentoista viikon aikana olin tehnyt mm. 4 uintitreeniä, joista 3 kovaa, 2 kertaa pyörällä tehoja, 3 reipasta hiihtoa, yhden reippaan juoksun, yhden 8:n opintopisteen tentin, yhden suullisen potilastentin ja kaiken tämän ohessa nukkunut aivan liian vähän.
Seuraavaksi tietysti herää kysymys, että mitäköhän minä oikein ajattelin kun ihan tosissani uskoin levänneeni koko edeltävän viikon? Näyttäisi siltä että minulla on vieläkin vähän opeteltavaa tämän kokonaiskuormituksen hallinnan kanssa. Nyt olen kuitenkin ihan oikeasti levännyt muutaman päivän ja taisin onnistua hyppäämään montusta ylös. Voisin kyllä yrittää jatkossa olla sen verran järkevä, etten ihan heti joutuisi sinne takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti