Enpä ole hetkeen kirjoitellut ihan vaan treenikuulumisia, joten ajattelin nyt olevan korkea aika.
Viime talvena Ainin tehdessä mulle treeniohjelmat omaksuin harjoittelussa selkeän jaksotuksen, jossa kahta kovaa viikko seuraa yksi kevyt viikko. Koulussa kuitenkin ensimmäiset kolme sykliä kestää 4 viikkoa jokainen, joten olen nyt kokeillut 3 kovaa - 1 kevyt - jaksotusta. Homma toimii siinä mielessä hyvin, että kevyt viikko osuu aina siihen kun perjantaina on tentti, jonka jälkeen voi aloittaa uuden blokin. Kolme viikkoa yhtäjaksoista treenimäiskettä on ehkä vähän pitkähkö aika: ensimmäisellä viikolla treenaaminen on ihan huippua, toisella viikolla ihan kivaa, mutta kolmannella alkaa jo kaikenlainen ulkourheilullinen kiinnostaa ja joudun hieman motivoimaan itseäni. Lepopäivä kerran viikossa tai puolessatoista viikossa on myös ihan ehdoton - yleensä sen tarpeen huomaa siitä kun ei vaan kulje. Jos väkisin jatkaa treenaamista, kykenee kyllä suorittamaan suunnitellut harjoitukset, mutta kropasta ei saa juuri mitään irti, treeni ei pure eikä se ole kovin mielekästä tai järkevää. Yhdellä täyslepopäivällä sen sijaan saa jo ihmeitä aikaan ja sen jälkeen kulkee taas.
Viikko-ohjelmaan on alkuvuodesta tullut antaumukselliset raastosessiot pyörällä. Toteutan nämä yksin spinningsalissa, traineria kun en vielä omista ja rullat sopivat vain palauttavaan pyörittelyyn. Avainharjoituksena on ollut Paavon bravuuri 2x20min anaerobisella kynnyksellä 5min palautuksella. Yksinkertaisen kaunista. Tavallaanhan se on ihan kamala harjoitus, mutta olen jotenkin onnistunut psyykkaamaan itseni uskomaan että tämä on ihan kivaa ja minä nautin tästä. Tai okei, en nauti, mutta vielä vähemmän nautin heikoista pyöräjaloista kesällä. Oikeanlainen musiikki auttaa tässä hommassa hyvin - Jumin Reisi ei vaan liiku tai ULLR soimaan, niin siinä pääsee hyviin tiloihin. Kerran olin juuri tekemässä vetoa, kun spinningsaliin tuli spinningohjaaja jonka kapeahkoa näkemystä naisista olen tainnut romuttaa aika perusteellisesti. Tämä katsoi minua hetken jollain tyrmistyksen ja huvittuneisuuden sekaisella ilmeellä, haki hervottoman kasan käsipyyhepaperia, ojensi sen minulle (ilmeisesti katsoi että hikipyyhe ei nyt riitä) ja lähti pois päätään pudistellen ja mumisten jotain että "jälle ta paneb üle.."
Viime lauantaina oli kiva treenipäivä kun tein kaksi treeniä Trismilen noortegrupin kanssa. Ensin uitiin 3600m pitkä ohjelma ja sen jälkeen juostiin 13km ja 1:10 kevyttä pk:ta. Lenkillä valmentajalta tuli tiukkaa kommenttia jos lantio tipahti alas, joku kehtasikin lintata jalan kantapää edellä maahan tai tuli treeneihin hiukset geelillä laitettuna, koska "mees peab kole olema", eli miehen täytyy olla cool. Kuitenkin lenkin puolivälissä kaikki pysäytettiin, käskettiin tehdä lumipallo ja heittää kaveria sillä. Pienen keventävän lumisodan jälkeen jatkettiin lenkkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Erittäin hyvä meininki siis! Tosi kiva että minutkin on toivotettu tervetulleeksi treenaamaan mukana "fanijäsenenä", vaikka välillä tunnenkin itseni 25-vuotiaana hieman yli-ikäiseksi ja hitaaksi. :)
Että tällaista. Treenimeininki on hyvä ja ensi viikoksi lupaa sen verran lämmintä keliä, että haave maantiepyöräkauden avaamisesta elää vahvana!
Käännä sen spinningohjaajan kommentti! Pliis? :)
VastaaPoista