Lunta sataa ja kesä lähestyy kovaa vauhtia. Vuoden pääkisaan Norsemaniin, eli extremetriathlonin maailmanmestaruuskisaan on aikaa 13 viikkoa. Mallorcan leiri tuli heitettyä onnistuneesti ilman yhtäkään rengasrikkoa, sairastumista tai kypäräjarrutusta ja jalkoihin saatiin tarpeeksi kilometrejä ja nousumetrejä niin pyörällä kuin juostenkin. Triathlonkausikin avattiin Portocolomissa "pikamatkalla" 500m-50km-5km, jossa vauhdit vaikuttivat pro-naisiin verrattuna ihan lupaavilta. Vuosi sitten sairastuin heti Mallorcalta palattuani elämäni flunssaan joka kesti viisi viikkoa ja luulin, etten koskaan enää oikenisi siitä. Hyvä siitä lopulta tuli, mutta tällä kertaa päätin silti ottaa sen verran maltillisemmin, etten olisi ihan niin pitkään leirin jälkeen siellä kuuluisassa arkussa. Leiristä on nyt kaksi viikkoa, olen toistaiseksi terveenä ja treenit kulkevat mukavasti, joten taisin onnistua.
Kesällä luvassa on yhtä sun toista hauskaa. Päätin kisata jälleen aika vähän, kerätä nälkää ja säästellä paukkuja siihen pääkisaan - se taktiikka on viimeiset pari vuotta osoittautunut toimivaksi. Silloin kun pari-kolme viikkoa ennen kisaa tuntuu, etten mitenkään voi pysyä nahoissani niin pitkään ennen starttia, se tietää hyvää.
Kolmen viikon päästä juoksen NUTS-Karhunkierroksella 55km. Viime vuonna olin 34km:llä naisten 3. oikein onnistuneella juoksulla. Tällä kertaa päätin kokeilla miltä sellainen kuuden tunnin tamppaus tuntuu ja lisäksi en jaksa kuunnella koko automatkaa sitä matkaseuralaisten kuittailua "lastenmatkasta." :) Saman päivänä Paavo osallistuu Ironman Lanzarotelle ja en ole ihan varma maltanko olla matkan aikana vilkaisematta pakollisena varusteena mukana kulkevasta puhelimesta, että miten siellä menee... 55km:n polkujuoksu on varmasti hyvää harjoitusta Norsemanin juoksuosuutta ajatellen, kuten Paavon viime kesä vähän osoitti. Kokemus on myös näyttänyt, että kun juoksujalat räjäyttää kerran alkukesästä oikein kunnolla, ne alkaa siitä toivuttuaan maagisesti totella ja kestää kaikenlaista höykytystä.
Karhunkierroksen jälkeen on viisi viikkoa aikaa ensin palautua ja sitten alkaa tosissaan kiristää treeniruuvia ennen IM 70.3 Lahtea. Sinne menen viime vuoden Joroisten puolikkaan tapaan vähän esiväsytettynä varoen kuntohuipun liian aikaista pulpahtamista. Pankkia ei saa vielä tyhjentää Lahteen ja siitä on tarkoitus palautua mahdollisimman nopeasti, jotta treenit voivat mahdollisimman pian jatkua normaaliin tapaan. Tästä kolmen viikon päästä tehdään reissu Ruotsiin, jossa Paavo kilpailee Swedeman Xtreme Triathlonissa. Minun tehtävänä on ensin ajaa huoltoautoa ja lopuksi juosta mukana viimeisten 10km:n high mountain-osuus, joka päättyy Åreskjutanin huipulle. Hieno elämys varmasti luvassa molemmille.
Kaksi viikkoa Swedeman-reissun jälkeen onkin luvassa Norseman. Lennot on ostettu, majoitukset ja vuokra-auto varattu. Fiilikset kisasta vaihtelevat pienestä pelonsekaisesta kunnioituksesta mahaa kihelmöivään innostukseen. Kunto on tähän aikaa vuodesta suunnilleen siellä missä sen suunnittelinkin olevan - pyörä viime vuoden tasolla, juoksu ja uinti vähän parempaa kuin aiemmin. Pohjat alkaa nyt olla rakennettu ja seuraavaksi alkaa se kisakunnon hiominen täsmätreenein. Meininki on hyvä ja intoa itseni tiukille laittamiseen riittää vaikka kuinka. Viime vuonna tähän aikaan olin kilpaillut täysmatkalla ainoastaan helposti lähestyttävissä kotimaan kisoissa, nyt kokemusta"painetehtävä"-kategorian starteista on jo olennaisesti enemmän, eli nollan sijaan kaksi.
Kolmessa kuukaudessa ehtii tapahtua vielä yhtä sun toista ja paljon treenejä on vielä tehtävänä, mutta minulla on hyvä fiilis tästä. Nyt lähden lenkille, luvassa on reipas 20km "unelmien täysmatkavauhtia" - Paavon sellaista. Juurikin niistä treeneistä minä tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti