-
Koska tämä oli ensimmäinen pyöräleirini, vastaan tuli aika paljon
uutta hyödyllistä tietoa ja juttuja joita en välttämättä olisi itse
tullut ajatelleeksi. Paavo onneksi kertoi nämä jutut jo etukäteen,
jottei tarvinnut opetella kantapään kautta. Laitetaan nyt sitten hyvä
kiertämään, jos vaikka joku muukin pyöräleiriensikertalainen tämän
avulla säätyisi tietyiltä aloittelijan virheiltä. :)- Ekoina päivinä ei kannata hötkyillä liikaa ja nousujohteisuus on hyvästä. Jalat ehtii kyllä tuhoutua viikossakin ihan hyvin, joten hommaa ei kannata säheltää jo alkumetreillä. Kuvittelin että ekana päivänä olis vielä freesinä ja mäki nousisi kevyimmin, mutta hommahan ei mennytkään ollenkaan näin. Ekana päivänä jo Curan nousu puoliväliin tuntui todella rankalta vedolta, mutta kun jalat alkoivat karaistua kampien pyörityksen, ei paljon tiukemmatkaan kiipeämiset enää hätkäyttäneet. Viisi ensimmäistä päivää meno vain parani kertyneiden kilometrien myötä, sitten tuli sadepäivän vuoksi yksi kevyempi päivä, mikä tuli varmasti tarpeeseen. Viimeisenä päivänä kulku olikin koko leirin parasta. Myös ajolinjojen säilyttäminen on Mallorcalla erityisen tärkeää kun ympärillä vilisee paljon erivauhtisia pyöräilijöitä – tämä on hyvä iskostaa mieleen ensin tasaisemmilla pätkillä.
-
Vähän käsitystä siitä pyöräilijöiden määrästä :)
- Vuoristossa ei jaksa ajaa joka päivä, vaikka kuinka tekisi mieli. Vaikka jylhät vuoristomaisemat niitä vaikuttavimpia ovatkin, niin rankkuudeltaan se on jotain aivan muuta kuin tasamaalla pyöräily. Jokaisen kilometrin eteen saa tehdä tosissaan töitä: nousuissa vauhti tippuu jyrkkyydestä riippuen sinne 10-15km/h paikkeille ja vaikka kuinka yrittäisi pyörittää kampea kevyesti, joutuu koko kroppa ihan eri tavalla töihin kuin tasaisella. Laskuissa jalat saavat kyllä palautua, mutta serpentiinimutkissa on oltava kokoajan aika tarkkana, eikä se varsinaiselta lepohetkeltä tunnu ja kyynärvarret kipeytyvät jarrukahvoja puristaessa. Laskemisessa olis mulla varmasti vielä enemmän opittavaa kuin ylös kiipeämisessä – ainakin päätellen siitä miten näppärästi Paavo lasketteli hirveetä vauhtia mutkiin ja vain jotenkin sujahti niistä läpi. Vuoristonousut olivat kuitenkin niitä reissun hienoimpia elämyksiä !
-
-
- Banaanit ja yksittäispakatut suklaacroissantit ovat parasta lenkkievästä, eikä syömisen määrässä kannata pihistellä. Yhdellä lenkillä kuluu helposti 2000-3000 kcal ja perusaineenvaihduntakin tuntuisi käyvän tuollainen kuorma päällä vähän ylikierroksilla. Lenkkieväiden kannattaa olla jotain joka on halpaa, helposti pyöräilypaidan taskuun mahtuvaa ja hyvänmakuista. Geelit maksavat paljon ja maistuvat karmealle, enkä keksi mitään syytä käyttää niitä treenatessa. Itse söin lenkillä jotain tunnin välein, tiukilla ollessa useamminkin. Aika kovankin väsymyksen kestää yllättävän hyvin, jos rasva-aiheenvaihdunta pysyy käynnissä ja hiilarit ei pääse täysin loppumaan. Energioiden loppumisen taas kestää todella huonosti ja siitä kärsii myös lenkkikaveri. Totaalisippauksen parantaa yleensä sokericokis ja jäätelö.
-
Tauko Valldemossassa
Kaikkien appelsiinipuiden hedelmät eivät ole syötäviä.
- Satulan kanssa kontaktissa olevista alueista kannattaa pitää pakkoneuroottisen hyvää huolta, jos haluaa välttyä suurelta epämukavuudelta. Jokaiselle lenkille vastapestyt sortsit ja lenkin jälkeen aivan saman tien housut kinttuihin ja suihkuun, jotta mahdolliset pienet ihorikot eivät pääse tulehtumaan. Kuulemma puolen tunnin ajovaatteissa hengailu voi olla kohtalokas. Säämiskärasva on myös hieno asia. Kykenin istumaan satulassa seitsämän päivän aikana 34.5h, eikä mihinkään sattunut. Onneksi Paavo jakoi nämä viisaudet kanssani.
-
”It will save your ass.”
-Vuoristopäivänä ja isoissa mäissä kannattaa sykerajoilla heittää vesilintua. Mäkiin kannattaa lähinnä löytää hyvä rytmi ja fiilis, eikä tuijotella mittarin lukemia. Jos haluaa pysyä pk:lla ja noudattaa orjallisesti treeniohjelmaa, jää aika monta hienoa paikkaa näkemättä.
-
Tuolta ei pääse pk-sykkeillä ylös.
- Nätisti ruskettuneista jaloista on turha haaveilla.
- Kun ei ole arkisia velvotteita, kroppa kestää aivan erilaista rasitusta kuin normaalielämässä. Etukäteen utopistisilta kuulostavat kilometrimäärät ja nousut onnistuvat noissa olosuhteissa yllättävänkin hyvin ja palautuminen on tehokkaampaa.
- Vuoristossa ja Mallorcan hienoissa maisemissa pyöräily on niin hieno kokemus, että se jo itsessään on pätevä syy pysyä hyvässä kunnossa. On hienoa että voi lähteä yli 160km pitkälle vuoristoylityksiä sisältävälle reissulle, nähdä paikkoja jollaisia ei osannut edes kuvitella, eikä tarvitse olla huolissaan selviääkö sieltä hotellille. Lisäksi itsensä ylittämisestä saa suuret kiksit ja kannattaa ennakkoluulottomasti lähteä tiukankin kuuloisille reissuille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti