Kun kestävyysrimpula eksyi crossfit-tunnille

Koska jokainen itseään kunnioittava kuntoilija on nykyään hurahtanut Reebok Crossfittiin – tuohon brändättyyn kuntopiiriin – niin pitihän minunkin kokeilla, kun tuli tilaisuus tehdä se Tarton lääkisporukalle järjestetyssä tilaisuudessa. Sen verran paljon lajia on hehkutettu, että jonkinlainen käsitys oli jo valmiiksi mistä on kyse. Ideana on kehittää monipuolisesti erilaisia fyysisiä ominaisuuksia: voimaa, kestävyyttä, ketteryyttä, kehonhallintaa.. Kato vaikka googlesta.
Kaikesta hypestä ja muodikkuudesta johtuen ennakko-odotukseni olivat vähän skeptiset. Laji itsessään on kyllä vaikuttanut hyvinkin siistiltä, mutta se uskontoa muistuttava skene ja hehkutus siinä ympärillä vähän työnsi minua luotaan. Sisäinen hipsterini kun haluaisi innostua asioista jo ennen kuin ne tulevat muotiin. Lähdin kuitenkin mahdollisimman ennokkoluulottomasti kokeilemaan ja epämukavuuden maksimoimiseksi esihapotin itseni 90km:n pyörälenkillä ennen crossfit-sessiota. Näin jälkeenpäin ajatellen se esihapotus ei olisi ollut aivan välttämätön juttu.
Heti Tartu Crossfitille saapuessa tuntui kun olisi tullut jonkin uskonnollisen lahkon päämajaan. Sisäänkäyntiä sai etsiä todenteolla ja heti ovelta silmiin osui lahkon käyttäytymissäännöt, mitä on ja ei ole soveliasta tehdä. Kotona olin pohtinut Finntriathlon finisher-paidan päälle pukemista ihan vain itsetuntoa kohottaakseni, mutta onneksi luovuin ajatuksesta – ego nimittäin käskettiin käyttäytymisohjeissa jättämään kotiin. Crossfitin vetäjät olivat kuitenkin ihan letkeitä tyyppejä ja meininki ei ihan niin tiukkapipoista lopulta ollutkaan. Minua ei edes yritetty polttaa roviolla, vaikka kerran (vahingossa) tiputin jumppapallon kovaäänisesti maahan.
Alkuun opeteltiin tekniikoita ja lopulta päästiin tekemään itse treeniä. Ohjelmassa oli 10min niin monta kierrosta kuin kerkeää, liikkeinä mavea, punnerrusta, pallon seinään heittelyä ja burbeeta. Treeni tehtiin pareittain ja liikkeet olivat muokattu ”yhdessä tehtäviksi”. Parikseni sain Taslon vahvimman naisen Annen, joten eihän siinä kehdannut nysväillä, vaan piti vetää täysillä. Hauskaa oli, vaikka kestävyyskeijo nyt ei vielä 10min:ssa kerennyt edes lämmetä. ;) Seuraavana päivänä kyllä huomasinkin sitten ihan tehneeni jotain normaalista poikkeavaa, sen verran räjähtäneenä oli kädet, jalat, keskivartalo ja pää.

Onni on poikaystävän M-framet

Crossfit osoittautui ennakko-odotuksiani mukavammaksi kokemukseksi ja ihan hyvin voisin kuvitella vaikka ensi syksynä ottavani sellaista ohjelmaan esim. kerran viikkoon. Kestävyysorientoituneen näkökulmasta tuo kuitenkin on jotenkin mielekkäämpää kuin punttien nostelu ja lisäksi ihan hyvää shokkihoitoa pitkiin matkoihin mieltyneelle. Edelleen hymähtelen huvittuneesti crossfitkisojen ”fittest on earth”-julistuksille ja hypetykselle kuinka tämä laji kehittää universaalisti siis aivan kaikkia kunnon osa-alueita. Joka tapauksessa, monipuolinen ja hauska laji! Jos joskus ryhdistäydyn lihaskuntotreeneissä, se saattaisi hyvinkin olla jotain crossfitin tai muun vastaavanlaisen kuntopiirin tyylistä.
Koska tämä on kuitenkin kestävyysurheilubogi, niin vähän täytyy raportoida myös niistä hommista: pyöräily on ihan älyttömän kivaa, enkä millään malttaisi pysyä poissa maantieltä. Siinä on vaan jotain niin hienoa lähteä aurinkoisena lauantaiaamuna neljäksi tunniksi lenkille, ettei sitä pysty edes selittämään. Pyöräilykilometrejä on viikon aikana kertynyt 450, jalat alkavat jo oppia olemaan ja kunto vaikuttaa ihan lupaavalta parin viikon päässä häämöttävää Mallorcan reissua ajatellen. Matkakuume on muuten kova!

Palauttavalta iltalenkiltä