1. Urheilullisena tavoitteenani on saada IM Tallinnasta paikka IM Havaijille, eli täysmatkan maailmanmestaruuskilpailuihin 25-29-vuotiaiden naisten ikäsarjassa. Noniin. Nyt se on sanottu ääneen. Olisi varmaan voinut jättää sanomattakin, koska jonkun logiikan mukaan tavoitteiden rehellinen julistaminen ja ääneen sanominen voi kai lisätä tietynlaista henkistä painetta. En myöskään tiedä ketä 4.8.18 on Ironman Tallinnassa vastassa ja mitä oman ikäsarjani voittaminen tarkalleen tulee vaatimaan. Kuitenkin, Havaijilla kilpaileminen on yksi suurista unelmistani ja jos en koskaan sitä yritä, sitten en ainakaan koskaan pääse sinne. Tämä on nyt se ensimmäinen yritys.
2. Projekti viedään läpi tosissaan ja kunnolla, mutta pieni pilke silmäkulmassa. Aina ei tarvitse olla hauskaa tai tuntua hyvältä, mutta hommaan on aina kyettävä suhtautumaan pienellä huumorilla. Tämä on vain harrastus, eikä itseä saa ottaa liian vakavasti.
3. Kaikkien treenien ei tarvitse olla mielekkäitä tai hauskoja, mutta suurimman osan kyllä. Trainerilla ajaminen on ihan syvältä eikä se muuksi muutu, mutta se nyt täytyy vain hyväksyä kun kerran haluan kehittää pyöräilyäni talven aikana. Uintitreeneissä parasta on se, kun sen saa tehtyä ja pääsee saunaan vaihtamaan kavereiden kanssa kuulumisia. Näiden vastapainona täytyy sitten olla tarpeeksi hiihtoa, polkujuoksua, raikasta ulkoilmaa ja sellaista tekemistä mistä nauttii jo siinä tehdessä.
4. Juoksukunto rakennetaan mahdollisimman pitkälle jalkoja säästävillä operaatioilla, eli hiihtämällä ja juoksemalla metsäpoluilla. Tiejuoksua annostellaan vähän niin kuin koulussa opetettiin määräämään antibiootteja: niin paljon kuin on välttämätöntä, niin vähän kuin mahdollista.
5. Jos väsyttää, niin sitten pitää mennä aikaisemmin nukkumaan.
6. Lepopäivä on syytä pitää kerran viikossa/parissa. Oikein kunnon laiskottelupäivä silloin tällöin katkaisee tehokkaasti väsymyksen kierteen ja estää sinne kuuluisaan arkkuun joutumisen. Jos kaksi tai useampi treeni peräkkäin menee huonosti kun "ei vaan kulje", on pieni kevennys paikallaan. Omalla kohdallani lepopäivää ei korvaa mikään kevyt puuhastelu, vaan sen on oltava ihan rehellistä rötväystä.
7. Samat lainalaisuudet eivät päde minuun ja Paavon. Paavo voi jauhaa pelkkää pk:ta hiihtämällä, olla juoksematta tiellä sitäkään vähää mitä minä ("No en varmana juokse tiellä kun se on ihan pe**eestä!!"), olla pitämättä yhtäkään lepopäivää koko vuonna, (ei kuulemma tarvii levätä kun ei ole mittään mistä palautua) antaa trainerin pölyttyä kellarissa koko talven ja höntsätä tasan sitä mitä huvittaa ja vain kun on hyvä sää (elämänhalu täytyy kuitenkin aina säilyttää) - tosin sitä höntsäämistä on yleensä määrällisesti aika paljon. Sitten pari viikkoa ennen kisaa voi juosta kerran tiellä, ajaa tempopyörällä yhden tai kaksi tehoharjoitusta, (2x20min, muuta ei tarvita) laihduttaa 8kg ja ostaa ultrakevyet sukat. Tämän seurauksena on viimeiset kolme vuotta ollut 9:22-9:33-veto Finntriathlon Tahkon täydellä matkalla ja pyöräaika jossain 4:38-tiimoilla.
8. Jos on selittämätöntä väsymystä eikä mikään oikein lähde, on ihan ensiksi otettava itsestäni irti perusteellinen anamneesi edelliseltä kolmelta viikolta. Syy löytyy yleensä sieltä.
9. Harjoituskaudella tärkeintä on jatkuvuus, englanniksi consistency - en keksi tälle oikein hyvää suomenkielistä vastinetta. Kunto rakennetaan kroonisella lenkkeilyllä ja rutiineilla, joita toistetaan sitkeästi viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lähes kaikki muu on itsetunnon nostatusta ja hienosäätöä. Minulle tärkeitä rutiineja on mm. Aquaterran uintivuorot kahdesti viikossa; tulee uitua säännöllisesti ja mentyä sinne hallille enempää miettimättä ja tehtyä laadukas treeni. Toinen merkittävä rutiini on pyörä- ja triathlonseurojen spinning perjantaisin; sinne kun raahautuu joka perjantai, tulee tehneeksi joka viikko yhden tehoharjoituksen pyörällä, eikä asiaa pohdi, kyseenalaista tai keksi tekosyitä sen enempää. Toinen pyörätreeni tehdään trainerilla vapaavalintaisena päivänä. Kolmas juttu on yksi laadukas juoksuharjoitus viikossa vapaavalintaisena päivänä, eikä tästä luisteta kuin force majeure-tilanteessa. Nämä eivät kuulosta kovin paljolta, mutta tuossa on jo n. 300% enemmän säntillisyyttä ja järkeä kuin esim. viime vuonna.
10. Olen lempiharrastukseni parissa. Tästä pitää tykätä.
11. Tämän tekstin jälkeen sopii vain toivoa, että lopputulos ei ole EI MIHINKÄÄN. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti