Ötillö 1000 Lakes, Swimrun World Series

Innostuttiin Paavon kanssa viime syksynä vähän yllättäen swimrunista - lajista, jota kummankaan meistä ei lähtökohtaisesti pitänyt koskaan edes kokeilla. No sitten piti ihan vain kokeilla kerran ja siitä se vähän lähtikin sitten käsistä. Ensimmäisessä kisassa Solvalla Swimrunissa viime vuonna oltiin mixed-sarjan toisia, puolisen tuntia yhdelle maailman kärkijoukkueista hävinneenä. Innostuttiin lajista siinä määrin paljon, että alettiin haaveilla Ötillö World Championship-kisasta - siitä kaikista legendaarisimmasta, josta koko laji on saanut alkunsa. Sinnehän ei voi noin vain ilmoittautua, vaan paikka täytyy ansaita joko hankkiutumalla podiumille jossain Ötillö World Series-kisassa, tai vaihtoehtoisesti ranking-pisteillä tai arvonnasta. Siispä saimme kuningasidean lähteä tänä vuonna Saksan Ötillö 1000-lakes kisaan MM-paikan kiilto silmissä.  Kisattiin Suomessa kesällä Porkkala Swimrun ja Solvalla Swimrun, joissa molemmissa onnistuttiin voittamaan mixed-sarjat melko reilulla marginaalilla, joten ajateltiin että ollaan tässä lajissa varmaan ihan hyviä ja lähdettiin Saksaan aika vahva top 3-tavoite mielessä. Vähänpä vielä tuolloin tiesimme.

Swimrunissa uidaan ja juostaan, eikä meistä kumpikaan ole oikeastaan kovin kummoinen juoksija sen enempää kuin uimarikaan. Sen sijaan me ollaan molemmat aika sitkeitä vääntäjiä, kestetään pitkää matkaa ja epämukavia olosuhteita, liikutaan triathlonmittapuulla ihan ketterästi teknisillä poluilla sekä mennään ripeästi veteen ja sieltä pois. Näille ominaisuuksille on ollut hyvin teknisillä swimrunreiteillä, kuten Porkkalassa ja Solvallassa erittäin paljon käyttöä ja ollaan kyetty voittamaan sellaisiakin joukkueita, jotka lähtökohtaisesti ovat meitä vahvempia sekä uinnissa että juoksussa. Saksan kisassa uinnit olivat pitkiä ja niitä (siten myös vaihtoja) oli melko vähäiset 10kpl. Juoksuosuudet edettiin enimmäkseen täysin tasaisilla hiekkateillä, joten reitti oli erittäin nopea. Siis ainakin siinä tapauksessa, jos joukkueessa on kaksi hyvää uimaria ja juoksijaa. Kisassa oli juoksua yhteensä 33km ja uintia 7.6km, kestävyysominaisuuksia siis tarvittiin.

Startti Burg Wesenbergin pihalta

Kunnianhimoinen taktiikkamme oli startata ensimmäinen 3,8km:n juoksu niin kovaa, että pääsisimme sekasarjan kärjessä ensimmäiseen uintiin ja voisimme sitten edestä päin tarkkailla tilannetta. Hommahan kosahti jo ensimmäisten 500m:n aikana, kun katselimme loittonevia sekasarjan selkiä 3:49-kilometrivauhdista. Oli siis hieman viilattava grandioottista kisataktiikkaamme. Ensimmäiseen reilun kilometrin mittaiseen uintiin lähtiessä happoja tulvi korvista ulos ja keuhkot pysyivät juuri ja juuri sisällä. Siinä sitten yritin tasailla vetoköyden päässä hengitystä ja uida samalla niin kovaa kuin ikinä osaan -  samalla kun jokaisella sisäänhengityksellä katselin kuinka mies- nais- ja sekajoukkueita lappoi ohi minkä kerkesivät. Vedestä ylös noustessa todettiin kärkijoukkueiden olevan paitsi ylivoimaisen kovia juoksijoita, myös käsittämättömän kovia uimareita. Oli myös pieni kiusallinen tunne, että tästä olisi tulossa pitkä ja raskas päivä. Sovimme, että loppumatka edetään ihan vaan tasaista omaa maksimivauhtia ja katsotaan mihin se riittää - ei kai siinä tilanteessa oikein muuta voinut.

Eka uinti. Ollaan jossain tuolla, ongelmissa.

Maksimivauhtia muokatulla pellolla

Kisan ensimmäisen puoliskon aikana uitiin kolme 1000-1300m:n pituista uintia, joiden välissä juostiin 3-7km:n pätkät. Jostain syystä palelin uidessa aika paljon ja nousin vedestä joka kerta enemmän tai vähemmän kylmänhorkassa. Kolmannen uinnin jälkeen kun kisaa oli käyty pari tuntia, tärisytti jo siinä määrin, että kävin hetken aikaa pienen henkisen romahduksen partaalla. Jalat olivat kylmästä vedestä tönköt, koko kroppa tärisi, väsytti aika paljon ja piti vain yrittää juosta, että jotenkin lämpenisi. Paavo kertoi kuulleensa vetoköyden päästä jotain "yhyy, yhyhyy - minä en pysty kun vejät niin kovvaa - yhyhyy"-tyyppistä ääntelyä, eikä ollut uskaltanut muutamaan tuntiin vilkaista taakse. Kuulemma luotti siihen, että jos köydessä tuntuu olevan vetoa, tulen todennäköisesti mukana. 

Piuhaa tiukalle heti rannasta.

Itse yritin lähinnä liikutella kylmässä kangistuneita jalkojani niin rivakasti kuin kykenin, että edes jotenkin lämpenisin. Kävin itsekseni vakavaa pohdintaa siitä, oliko minulla sillä nimenomaisella hetkellä hauskempaa kuin keskivertotyöpäivänä. Pääsin pohdinnoissani siihen, että ainakin työpäivä sattuu vähemmän ja on taloudellisesti kannattavampaa. Yksi sekajoukkue hiillosti pitkän aikaa kannoilla, sitten hetkeksi pääsivät karkuun, mutta jossain kolmen tunnin kohdalla tulivat kantanneina selät edellä vastaan ja pääsimme jälleen karkuun. 

Aletaan päästä vauhtiin.

Kisan paras hetki oli, kun jossain vähän alle viiden tunnin kohdalla noustiin vedestä 510 m:n uinnin jälkeen, edessä oli enää 3.8km juoksua, 500m uintia ja 300m:n kipaisu maaliin. Kuvittelin olevani jo täysin valmis lopettamaan tämän hölmöilyn: silmät pyörivät päässä, jalat olivat tönköt, palelsi, janotti ja keho ilmoitteli aika terävästä energiahukasta. Luulin, että nyt tarvitsisi enää selviytyä maaliin, eikä sekajoukkueita olisi kovin lähellä edessä eikä takana. Suureksi harmituksekseni juuri tuolloin saimme näkökontrollin edessä menevään sekajoukkueeseen, jota olimme pikkuhiljaa onnistuneet saavuttamaan. Paavo ilmoitti että minuutin ero, nyt aloitetaan loppunaulaus ja otetaan nuo kiinni, johon minä vastasin luettelemalla kaikki kirosanat joita osaan. Sain käskyn syödä kaikki vielä mukana olevat eväät, joita kaivaessa huomasin unohtaneeni märkäpuvun taskun uinnin ajaksi auki. Eväitä ei siis enää ollut. Onneksi pian tuli huoltopiste, jossa oli tarjolla banaaneja sekä redbull-cocacola sekoitusta, jota join kolme mukillista tietäen, ettei sellaista monttua vielä ole tullut vastaan josta ei kofeiinilla ja sokerilla noustaisi. Sitten vaan väkisinnostettiin vauhti nelosella alkaviin lukemiin ja minä jäin toivomaan, että huoltopisteen antimet alkaisivat potkia. Ja alkoivathan ne - tossu alkoi liikkua ja selät edellä lähestyä lupaavasti. Kun saimme joukkueen kiinni, oli demonstratiivisesti nostettava vauhtia vielä vähän lisää, jotteivät edes yrittäisi lähteä peesiin. Viimeiseen uintiin lähtiessä oltiin taottu ehkä parinkymmenen sekunnin kaula, jota yrittivät pirulaiset vielä uida kiinni ja melkein onnistuivatkin. Ei onneksi tarvinnut ihan ottaa loppukirikamppailua viimeisessä 300m:n juoksussa, joten tultiin maaliin sekasarjan 6. sijalla aikaan 5:20, lopulta yllättävänkin hyvävoimaisina.

Hyvissä voimissa maaliin

Sijoitus ei ollut ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan, mutta kun nyt nähtiin miten kova taso noissa karkeloissa maailmalla on, voi tähän kuitenkin olla tyytyväinen. Kilpailu oli raskas sekä henkisesti että fyysisesti, eikä vahvasta lopusta huolimatta oltaisi oikein mitenkään päästy merkittävästi kovempaa. Sen sijaan matkan ollessa pidempi, oltaisiin ehkä pysytty tarvittaessa toimintakykyisinä vielä jonkin aikaa. Kestävyysurheilusta tuli taas arvokasta oppia. Hyödyllisin asia mitä olen pitkissä kisoissa oppinut on se, että vaikka jossain kohtaa tuntuisi kuinka pahalta, ei se tarkoita että sitä pahaa oloa kestäisi loppuun saakka. Tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti ja dramaattisesti, eikä koskaan kannata luovuttaa. Toisaalta tilanne voi myös muuttua erittäin hyvästä meiningistä yhtäkkiä elämän pahimpaan sippaukseen - siksi jatkuvasti on oltava valppaana ja toimittava tilanteen mukaan. Jos väsyttää tai paleltaa, pitää ensin syödä ja juoda ja vasta sitten hidastaa vauhtia. Jos taas tulee ihan oikeasti paha tilanne, pitää tehdä kunnon kofeiinilataus. Jos ei sekään auta, sitten täytyy mennä pahalla sisulla loppuun. Nämä tuli todettua jälleen kerran.

Swimrunin opettelu ja Ötillö World Championship paikan metsästys jatkuu - 1000 lakes toimi nyt siihen projektiin hyvänä lähtötasotestinä.

Teesejä matkan aikana:

-aivan älytön vauhti!
-naru kiinni!
-kohta tää loppuu!
-mä en oikein tykkää tällaisesta swimrunista.
-nyt kyllä oikeesti alkaa tuntua.
-tyypin 2 hauskaa
-tää loppuu vielä tänään
-mitä noppeemmin, sitä noppeemmin
-ei me nyt voida sille mitään, mennään vaan.
-näkyykö takana?
-näkyy vihreetä!
-ota mössöö
-yhyhyy
-mä en pysty
-minuutin ero!
-mitäs jos vähän taisteltais?
-lähestyy!
-nyt naulataan!
-tippuu!!!