tiistai 1. elokuuta 2017

Täysmatkan triathlonista opittua

1. Matkaa täytyy kunnioittaa, muttei pelätä. Sitä tulee lähestyä selkä suorana ja hyvin valmistautuneena, nöyrästi muttei nöyristellen.

2. Etukäteen voi kyllä kuvitella, miltä ne viimeiset kolme-neljä tuntia tuntuu, mutta kuvitelmat eivät koskaan pidä paikkaansa. Vaikka sen olisi tehnyt aikaisemminkin, aika kultaa muistot. Se nimittäin tuntuu joka tapauksessa pahemmalta kuin etukäteen oli kuvitellut. Se ei ole edes pelkkää kipua, vaan sellainen kokonaisvaltainen pahanolon tunne, jota vastaan ei pysty taistelemaan. Se vain täytyy hyväksyä ja sen kanssa elää minuutti ja tunti kerrallaan.

3. Viimeistään viikko ennen kisaa alkaa huonoimmat kisahermot omaavat selitellä, kuinka ei siis todellakaan ole treenattu tarpeeksi ja hyvä jos nyt edes maaliin pääsen. Epäonnistuminen nimittäin kirpaisee vähän vähemmän, jos on vastuuvapauslauseke mietittynä jo etukäteen valmiiksi.

4. Jos retostelee ennen täysmatkaa sillä kuinka vähän on treenannut, joko valehtelee tai on vaan vähän hölmö.

5. Täysmatkan kilpailu voi epäonnistua monella tapaa. Pyörä voi hajota, pyörällä voi kaatua, jalat hiertyä, jalat krampata, vatsa mennä sekaisin, nesteet ei imeydy, tulee ajaneeksi pyörällä jalat alta, aloittaa juoksemaan liian kovaa, saa paniikkikohtauksen uinnissa... Lista on loputon ja mikä tahansa näistä voi tapahtua kenelle tahansa.

6. Edellämainitut liittyvät joskus huonoon tuuriin, mutta useimmiten kertovat vain joltain osin epäonnistuneesta valmistautumisesta, vauhdinjaosta tai suunnitelman huonosta toteutuksesta.

7. Täysmatkan läpäisy on huomattavasti helpompaa kuin täysmatkalla kilpaileminen.

8. Jos ekalla kerralla läpäisee sen suhteellisen kivuttomasti esim. vähän alle 11h ajassa, sitä helposti kuvittelee että tuostahan napsii puolisen tuntia helposti pois, kun vähän vaan pistää reippaammin tossua toisen eteen. Se ei todellisuudessa ole ihan niin helppoa, koska sillä pienellä vauhdinnostolla aiemmin suhteellisen kivuttomasta etenemisestä tuleekin todella kivuliasta.

9. Myöskään seuraavan päivän olotilaa ei pysty kuvittelemaan etukäteen. Se olo on paljon pahempi. Kokovartalokipu yhdistettynä elämää pahempaan krapulaan.

10. Täysmatka on kaikessa armottomuudessaan hieno laji. Se kai siinä kiehtookin.

Starttaan tosiaan ensi lauantaina Finntriathlon Tahkolla kolmatta kertaa täydelle matkalle. Nykyinen ennätys on 10:56. Kilpailen naisten yleisessä sarjassa, jossa harmillisesti on lisäkseni vain kaksi naista. Olen valmistautunut hyvin ja olen ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Jos tämä ei menekään kuten tässä vaiheessa suunnittelen, minulla ei ole minkäänlaista vastuuvapauslauseketta, vaan se on sitten ihan rehellinen epäonnistuminen. Uskon että kuka tahansa meistä kolmesta voi voittaa ja toivon mahdollisimman tiukkaa ja jännittävää kisaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti