Puruvesiajot

Olipas mukava viikonloppu Punkaharjulla: asuntoautoretkeilyä, älyttömän hienoista maisemista nauttimista ja siinä sivussa vähän käänneltiin kampia kilpaa. Ukki vielä ystävällisesti lainasi asuntoautoaan meille ja se oli aika hyvä piste i:n päälle.

Rullailua

Lauantaina iltapäivästä suunnattiin kohti Punkaharjua ja pian saikin alkaa valmistautua kisan ensimmäiseen osioon, 11.5km pitkään aika-ajoon. Tuunatulla maantiekalustolla ajelin edelleen, mutta kun alla oli kivasti suhisevat FFWD:n kiekot, ei paljoa tempopyörän puute painanut mieltä. Verryttelyt tein poikkeuksellisesti irtorullilla, kun iskän ostamat sellaiset liikenivät mukaan. Tuntui toimivan hyvin, kun jalat todella sai pyörimään ilman minkäänlaista "runttausta." Tempon ajaminen tuntui asiaankuuluvan pahalta ja reitin mäkisyys pääsi vähän yllättämään. Eka puolisko oli suomeksi sanottuna helvetillistä kärsimystä, joka ei tuntunut loppuvan koskaan. Huikean kauniit maisemat reitillä kylläkin vähän helpottivat ainakin henkistä tuskaa. Kääntöpaikan jälkeen edelleenkin kaikkialle sattui, mutta silloin alkoi kuitenkin kulkea sen verran, että sen kivun kesti, kun kokoajan kuitenkin tuntui ihan etenevän. Lähtö ja maali ei suinkaan olleet samassa paikassa, vaan starttiviivan jälkeen sai vielä kääntyä aika terävästä kulmasta ja kiivetä ihan täräkän mäen ylös. Eihän se ihan silkkaa nautintoa ollut. Maalissa olin ajassa 19:23, keskarin ollessa reilut 35km/h. Saishan se noin lyhyessä rykäisyssä olla lähempänä neljääkymppiä, mutta kuitenkin tuntui, että sain tiristettyä aikalailla sen irti mitä sinä päivänä lähti, ja reitin vaativuus varmasti verotti vauhtia. Naisia oli skabassa 5, yksi pääsi 18s kovempaa kuin minä, joten nappasin kakkossijan, johon olin oikein tyytyväinen. En nimittäin huonolle hävinnyt.

Who's zoomin' who? Kuva Suberpolkijat

Startissa. Kuva: Suberpolkijat

Raastoaaaa!

Illalla nautiskeltiin Harjunportin burgerit ja ranskalaiset ja keskityttiin palautumiseen. Asuntoauto ajettiin yöksi temporeitin varrella olevalle levikkeelle ja oli muuten hienot maisemat kun katsoi ikkunasta! Siinä istuskellessa ja metsäpoluilla kävellessä unohti hetkeksi kokonaan olevansa kisareissulla, vaan fiilis oli enemmänkin kuin leppoisalla kesälomaretkellä.:)

Illalla

Lauantaiaamuna herättiin virkeänä (yleensä kohtalaisen aamu-unisen Paavon eka kommentti kellon pärähdettyä soimaan 7.30 oli suupielet korvissa että "oijoijoi on tää vaan niin siistiä!") ja alettiin hetken aamuisten maisemafiilistelyjen jälkeen keitellä kahvia, tempoa aamupalaa ääntä kohti ja ajoasuja päälle. Pian hyppäsin skorppioonin kanssa rullien päälle ja ai että oli muuten ketterä olo kun ei ollut lisätankoja riesana!

Aamulla

Reissukaveri

Aamukahvit

Urheilijan aamupala: mansikkajugurttia, kaurahiutaleita ja suklaapaloja.

108km pitkän yhteislähdön startatessa alkuun köröteltiin 3km turva-auton perässä n. 20km/h-vauhtia. Vapaan vauhdin alkaessa lähdettiin ihan rapsakasti liikenteeseen ja reidet saivat kyytiä vauhdin sahatessa 40-45km/h-välillä. Tasaisilla pätkillä ei ollut suuriakaan ongelmia, mutta heti kun tultiin vaikka tiukkaan kaarteeseen, otin pahan tapani mukaan vauhtia tarpeettoman paljon pois ja kärsin siitä heti mutkan jälkeen kun yhtäkkiä sai kiihdyttää niin kovaa kuin ikinä lähtee, jottei peesit pääsisi karkaamaan liian kauas. (Paavon tehomittari oli monestikin näyttänyt yli 800W:n lukemia, eli ei ihme jos mua vähän hengästytti..) Reilut 16km kestin sitä rynkytystä, kunnes yhden kaarteen jälkeen huomasin taas klassisesti olevani porukan viimeisenä, väli edessäajavaan kasvoi pariin metriin ja seuraavaksi katselin kuinka peesit katosivat kauas horisonttiin, vaikka kuinka pyöritin kampia sen mikä jaloista irtosi. Kuulemma pian tämän jälkeen Jarmo Rissanen oli iskenyt irti, lähtenyt jonkun vetokaverin kanssa omille teilleen ja meno pääjoukossa oli tasoittunut oleellisesti. Tipahtamiseni jälkeen takaa tuli aika äkkiä joku 6:n miehen letka, johon hyppäsin messiin ja loppumatka taittui mukavan tasaista vauhtia. Vapaa-ajon keskivauhtimme oli 36.7, enkä juurikaan kärsinyt vaan fiilis oli ennemminkin kuin lenkillä olisi. Näköjään tiukassa peesissä oleminen tasaisessa vauhdissa alkaa jo sujua, mutta se pyöräkisoille ominainen rykiminen vaan edelleenkin on aika suuri kompastuskivi ja murhaa mun jaloille. Sen opetteleminen on edelleen "to do-listalla.." Maaliin tultiin vajaassa kolmessa tunnissa, ja koska jaloissa tuntui viimeisillä kilsoilla olevan vielä paukkuja, ne piti tyhjentää ja mennä vetämään viimeiset 2km niin kovaa kuin lähtee, vain jotta porukan miehet pääsivät kuittaamaan viimeisessä mäessä ohi. Maaliin tulin toisena naisena - voittaja oli kestänyt pääjoukossa melkein loppuun asti, joten siihen mulla ei olisi jokatapauksessa ollut mitään sanomista. Onnistuin tekemään tämänhetkisellä kunnolla ihan hyvän ajon ja siihen voi olla tyytyväinen. Kokonaiskisan toinen sija säilyi ja ainahan ne pokaalit lämmittävät mieltä. :D

Tutussa peesissa toistaiseksi.<3 Kuva Suberpolkijat

Pääsin podiumille.:)

Ajoasun rusketusrajat terävöityivät, aurinko paistoi, jalat tuli taas hetkellisesti tuhottua, seura oli parasta mahdollista ja muutenkin oli kaikin puolin tosi mukava reissu. Näitä voisi tehdä useamminkin. :)

Iloinen kisaaja