Kuopio Triathlon - lahjaton uimari olympiamatkalla

Triathlonkesä tuli päätökseen eilen, kun pääsin harrastamaan nautinnollista raastoa kotikisassa Kuopio Triathlonissa. Matkana oli olympiamatka, eli 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja 10km juoksua. Osallistuin alle 23v-naisten SM-sarjaan jossa peesaaminen on sallittu, eli tiesin että hidas uimari kiroaisi uimahallissa viettämättömiä tunteja matkan aikana vielä moneen otteeseen. Hyvästä pyöräkunnostakaan ei paljoa ole hyötyä, kun kovat uimarit karkaavat yhdessä vuorovedolla aika kauas, eikä niitä kovin helposti saa yksin ajettua kiinni, ainakaan 40km:n aikana. Odotukset olivat siis vähän skeptiset kun tiesin että sarjani huikeista neljästä osallistujasta ainakin kaksi on kovia uimareita. Kuitenkin tykkään kisaamisesta oikeesti paljon, joten altavastaajan asema ei paljoa häirinnyt ja odotin kisaa ihan innolla.

Meikit meinas levitä, onneks äiti auttoi korjaamaan tilanteen.<3

Stardipaugu!

En liiemmin ottanut menestyspaineita, vaan päätin vain edetä jokaisen osuuden niin kovaa kuin lähtee ja nauttia urheilujuhlan tunnusta täysillä. Starttiviivalla olikin aika hienoa seistä rivissä ja katsoa järvellä näkyviä merkkipoijuja, kun taustalla soi Pirates of the Carribeanin tunnusbiisi. Pian musiikki hiljeni, ilmoitettiin että 30s lähtöön, hetken aikaa kuulin vain oman sykkeeni, sitten starttipaukun ja se oli menoa. Ehkä hienoimpia urheiluhetkiä mitä tiedän. :) Uinti tuntui kulkevan ihan hyvin, tatsi oli kohdillaan ja mieltä lämmitti se, ettei tarvinnut uida yksin ja takanakin taisi vielä tulla joku. Kuitenkin taas tuli todettua - iskää lainatakseni, että "tekniikka on ihan hyvä, mutta vauhti vaan on helevetin hidas." Yritys alle 30min uintiin oli kova, mutta vähän pidempään taisin siellä vedessä kuitenkin viihtyä. Uintiin sisältyi kaksi kierrosta, joiden välissä käytin rampilla, josta piti hypätä pää edellä veteen uudelle kierrokselle. Mun hyppy oli kyllä lähinnä mahaplätsi.

Sinne läks

Uinti-pyörä vaihto sujui ongelmitta, mitä nyt maantiepyöräilijäuskottavat Bontini eivät ole kovin nopeat pukea jalkaan.. Pyörällä sain melkein heti kiinni pari juuri ennen minua rantautunutta naista ja aloin viritellä vuorovetoa. Saaristokadun päähän edettiin kolmestaan, kunnes leppoisa vauhti alkoi kyllästyttää, lisäsin omalla vetovuorollani vähän kierroksia ja huomasin toisen naisista tippuneen peesistä. Mukaan jäänyt oli samassa sarjassa kuin minä, totesi ettei välttämättä kestäisi vuorovedossa sen hetkistä vauhtia enää pitkään, joten tein räväkän iskun pienehköön mäkeen ja sain tämän kertalaakista tiputettua peesistä. Edessä näin yhden selän, päätin ottaa sen kiinni ja katsoa saisiko siitä kovempivauhtista vetoapua. Peesissä tämä kesti aika hyvin, mutta koska taas sain tehdä vetohommat yksin, päätin iskeä irti. Vähän ennen kuin tultiin kierroksen vaihtoon jossa oli paljon yleisöä, himmailin kaarteeseen hetken ja vaihdoin isolle eturattaalle, latasin suoralle niin kovan spurtin kuin reisistä lähti ja jatkoin matkaa itsekseni. Tokan kierroksen ajelin yksin ja seurailin tilannetta - yksi kova uimari oli yksin jonkin matkan päässä minusta, joten aloitin takaa-ajon. Kolmannen kierroksen loppupuolella sain hänet kiinni ja sovittiin että edetään vuorovedolla. Kuitenkin vauhti tuntui hitaammalta kuin mihin olisin yksin pystynyt ja kyseessä oli mun sarjalainen jonka juoksukunnosta en tiennyt mitään, joten päätin lähteä pyörällä karkuun ja yrittää kasvattaa eroa ennen juoksuosuutta. Himmailin vähän ennen kierroksen vaihtoa, keräsin voimia ja jälleen onnistuin iskemään irti tiukan mutkan jälkeen yleisön edessä. Hetki piti latoa täysillä jotta sain väliä kasvatettua tarpeeksi, mutta sen jälkeen aloin jo vähän löysätä. Kierroksen lopussa sain napattua vielä yhden selän, karistettua tämän kannoilta ja lopussa päätin ekaa kertaa kokeilla saisinko kengät vauhdissa pois jaloista. Se onnistui, mutta aloitin riisumisen ehkä vähän liian aikaisin ja sainkin polkea ihan hyvän matkaa paljaat varpaat Bontien päällä.

Tokaan vaihtoon tulin sarjani toisena, vaihto sujui ongelmitta ja juoksu lähti rullaamaan tutun tönkösti. Minkäänlaista vauhti- tai sykemittaria ei ollut, joten piti vain mennä fiiliksellä niin kovaa kuin pääsen. Kannustus reitin varrella oli ihan huikeaa, eikä siinä nyt senkään takia kehdannut alkaa hidastelemaan. U23:n naisia ei ollut hengittämässä niskaan, mutta yritin kuitenkin edetä mahdollisimman rivakasti. Sarjani voittaja oli tehnyt sen verran suvereenin vedon ja meni niin kaukana edellä, ettei kiinniottamisen toivoa ollut olemassakaan ja päätin vain säilyttää hopeasijan. Nina ilmoitti jossain vaiheessa reitin varrelta että alle 2h35min on mentävä ja minähän tein työtä käskettyä. Saihan siinä läpsyttää menemään ihan tosissaan, mutta juoksu oli tönkköjen ekojen kilsojen jälkeen lähtenyt rullaamaan ihan hyvin. Maaliin tulin toisen sijan säilyttäneenä ajassa 2h 34min 40s ja entinen kympin ennätys (48:22) meni ihan reilusti rikki ja kirjataan nyt ajalle 46.58. Maalisuoratuuletuksiin panostin nyt ihan erityisesti.:) Fiilis maalissa oli väsyneen iloinen, kun kaikki oli mennyt aikalailla nappiin ja kiirehdinkin kannustamaan reilu tunti minun jälkeen startanneita Paavoa ja iskää. 

Pyöräilyreidet kaartamassa maalisuoralle, vielä ei tuuleteltu. :D

Jeeee!

Ohi on

Onnitteluhalaus Ninalta:)

Paavo onnistui myös nappamaan M30-34-sarjan hopeaa, kaverilleen hävinneenä ja ihan onnistuneen suorituksen tehneenä. Iskä ylitti odotukset alittamalla 50v-poikien sarjassa 3h, eikä kävellyt juoksuosuudella kertaakaan! Hieno päivä kaikenkaikkiaan, kotikisassa on aina hienoa kisata, kannustuksen määrä ilahdutti ja äkkiä mietittynä kaikilla tutuillakin tais mennä vähintäänkin hyvin.:)

Kuvassa kolme ihanaa, joista kaksi ovat Cervelo ja Zippin levykiekko

Koko porukka iloisena :)

Kuva-arvoitus: Ketkä ovat taustalla olevassa kuvassa?

:)