Kuopio Triathlon ja viimeistelyt täydelle matkalle

Yksi kesän kohokohdista koitti viime viikonloppuna kun pääsin kisaamaan oman seuran TT Aquaterran järjestämään Kuopio Triathloniin. Joku voisi pitää olympiamatkan vetäisyä vähän riskaabelina touhuna viikkoa ennen täysmatkaa, mutta tämä systeemi todettiin toimivaksi viime kesänäkin, joten päätin olla muuttamatta hyvää suunnitelmaa. Treenit ennen Kuopion kisaa olivat menneet vaihtelevasti - välillä on ollut oikein hyvää kulkua kun taas toisinaan töissä valvotun yön jälkeen en ole saanut peesiin iskenyttä jopokuskia tiputettua kyydistä. (näköjään yöunilla todella on merkitystä)

Lähdin viivalle hyvillä mielin ja ilman paineita, ajatuksena lasettaa uinti ja pyörä ihan reippaasti ja ottaa juoksu vähän rennommin. Koska olen edelleen luokattoman hidas uimari, eikä perusmatkalla tarvittava nopeus muutenkaan ole mun heiniä, lähdin suosiolla peesikieltoiseen ikäluokkasarjaan. Koska kilpailuviettini on kohtalaisen vahva, toivoin että juoksuosuudella olisin joko kunnolla kärjessä tai sitten ihan reilusti sen takana, jotten joutuisi käymään henkistä kamppailua itseni kanssa että raastaakko täysillä ensi lauantain täysmatkan kustannuksella vaiko ei. 

Uintiin startattiin kaikki ikäryhmäläiset samasta paukusta ja ihan hyvin siinä vilisi käsiä ja jalkoja ympärillä ekan suoran ajan. Yhtään kunnon iskua en onneksi saanut. Eniten jännitti alkaako lasit vuotaa, koska olin aamulla ajatuksissani meikannut silmät vesiliukoisilla meikeillä ihan huolella enkä muistanut pestä naamaa ennen kisaa. Onkohan tässä jonkinlaista henkisen fokuksen puutetta ilmassa? Joku laiva onnistui seilaamaan läheltä uintireittiä ja saatiin välillä painia ihan hyvässä aallokossa - sehän ei minua haitannut vaan itseasiassa aallokossa on minusta oikein hauskaa. Rantauduin ajassa 28min ja risat, mikä on jotakuinkin kelvollinen muttei hyvä. 

Pyörällä lähdin liikkeelle ankaralla taistelijan asenteella aikomuksena ottaa sarjani kärkipaikka haltuun ja saada mielellään vähän etumatkaa. Tykkään Kuopion pyöräreitistä kovasti - ei tule tylsää kun saa jatkuvasti kikkailla kortteli- ja neulansilmämutkissa ja kiihdyttää putkelta oikein kunnon raivolla. En ole koskaan ollut tiukkoihin kaarteisiin ajamisessa erityisen hyvä, mutta Paavo "korttelispesialisti" taas on niissä aivan elementissään. Harjoiteltiin sitten yksi ilta tyhjällä karting-radalla miten mutkiin kuuluu ajaa ja niitä oppeja yritin nyt soveltaa käytäntöön. Ekat pari kierrosta pyörä kulki hyvin ja ahisti sopivasti. Sitten jotenkin unohduin taivastelemaan ja miettimään että tuntuupas hyvältä ja piti vähän väliä muistuttaa itseäni että tän ei kuulu tuntua hyvältä, vaan pahalta. 

Juoksuun lähtiessä yritin tehdä mahdollisimman nopean vaihdon ja siinä rytäkässä unohdin napata geelit taskuun. En myöskään ollut ottanut geeliä pyöräosuuden lopussa, kuten suunnittelin. Juoksuosuus meni sitten Atkinsin low-carb metodia testaten ja oli sen verran epämiellyttävä kokemus, ettei tarvitse ottaa tavaksi. Lisäksi olin puoskaroinut ja itselääkinnyt piilevää väsymystilaani rautakuurilla ja tästä ei normaalisti teräksinen kisavatsani näköjään oikein tykännyt. Tämä aiheutti pientä epämukavuutta ja vauhdin hidastumista juoksuosuudella, mutta ei siitä nyt sen enempää. Onneksi tilanne ehtinee rauhoittua ennen Tahkon kisaa. Mulle huudeltiin että olen ihan selvässä 25-29-v naisten johdossa, joten en pitänyt erityistä kiirettä. Maalissa tosin selvisi, että toiseksi tullut oli päässyt 18s päähän, joten aika täpärälle meni. 

Tuuletukset podiumilla

Oman sarjan voittaminen on tietysti hauskaa ja ihan hyvä reissu tästä tuli, vaikka juoksuosuus ei ihan suunnitellulla kepeydellä taittunutkaan. Nyt vain lepäilen jalat katossa ja syön karkkia ens lauantaihin asti - ainakin silloin kun en ole töissä. Kuopion kisa oli jälleen hieno ku mikä ja onhan se nyt ihan huippua kilpailla kotikisassa ja tutuissa maisemissa! Teki myös hyvää saada yksi edes melko onnistunut kisa alle myös Suomessa ennen täysmatkaa - nyt alan jo olla lähestulkoon luottavainen kuntooni. 

Hyviä hetkiä hyvässä seurassa :)