Kisakertomus Jooksumaratonilta

Noniin, vihdoin kerkeän kirjoittelemaan kisaraporttia sunnuntaina juostusta Tartu Jooksumaratonista. Oli tarkoitus tehdä se vähän enemmän tuoreeltaan kisan jälkeen, mutta maanantai meni elämää pahemman post-race bluesin kourissa ja siitä toivuttuani innostuin pyöräilystä ja sehän lähtikin sitten täysin käsistä kun olin edelliset pari viikkoa kurinalaisesti panostanut juoksemiseen. 

Olin juossut samaisen tapahtuman parina vuonna aiemminkin - ekana vuonna aikaan 2:08, tokana 1:58 ja nyt oli tarkoitus juosta 1:50 pintaan tai sen alle. Edellisillä kerroilla olin ollut suhteellisen huonossa juoksuvireessä, joten muistikuvat mäkisestä reilun 23km:n maastojuoksusta olivat hyvin epämukavat. Kuitenkin tapahtuma on tosi hieno ja se osallistujien määrä on aika käsittämätön kun ottaa huomioon minkä kokoinen maa Viro on: tuntuu kuin sinne olisi pyhiinvaeltanut suunnilleen kaikki jotka ovat joskus edes käyneet lenkillä ja myös osa heistä jotka eivät ole.  Reilun 4000 juoksijan kansanjuhla siis. 

Meditaatiota ennen starttia

Yleensä juoksutapahtumissa mun taktiikkana ei suinkaan ole aloittaa maltilla ja kiristää loppua kohti, vaan lähes aina aloitan kylmän viileästi sellaisella vauhdilla mitä todennäköisesti en kestä ihan loppuun asti ja toivon että vauhti hyytyisi vain mahdollisimman vähän. En suosittele varauksetta kaikille, mutta mulle se on vielä kestämättömämpi ajatus jos joudun maalissa pohtimaan olisko sittenkin voinut aloittaa kovempaa. Näpyttelin siis garminin virtual partneriin tavoitevauhdiksi reteän 4:37/km, koska tällä 1:50-alitus piti olla turvattu vaikka vähän joutuisikin mutkittelemaan ja juoksemaan ylimääräistä. 

Vielä hymyilyttää :)

Starttipaukun pamahdettua tajusin heti olevani aivan liian takana ihmismassan seassa ja alkoi ahistaa kun ensimmäiset kymmenet metrit edettiin kävellen. Siirryin sitten tien pientareelle ja otin kunnon sprintin jolla pääsin ainakin pahimman ryysiksen ohi ja sain jatkaa suunnilleen omaa vauhtia. Eka kilometri taittuikin aikaan 4:30, eli yllättävän nopeesti siinä kuitenkin sai vauhdin päälle. Ensimmäiset 3.5km juostiin maantien laitaa ja siinä sai kiivetä parin aika ison mäen päälle. Koska reitti on alamäkivoittoinen, yritin ottaa ylämäet maltilla ja alamäkiin rullata mahdollisimman rennon kovaa ja välttää turhaa jarruttelua viimeiseen asti. Ekat kilometrit menivät vielä ihan kivuttomasti, mutta jo 8km:n kohdalla alkoi hapottaa vähän huolestuttavasti. Reitillä on paljon pitkää ja hivuttavaa nousua jota ei muuten edes huomaa kuin vauhdin laskuna, joten kilometrivauhteja ei liikaa voinut tuijottaa. Yritin pitää sykkeen tasaisesti 180-pinnassa, eli vähän anaerobisen kynnyksen alapuolella. Ylämäissä ja tasaisella tämä onnistui, mutta jyrkähköissä alamäissä syke laski väkisinkin vaikka kuinka yritin pitää vauhtia yllä. Jossain 14km:n kohdalla keskittymiseni jotenkin herpaantui, jaloissa oli tapahtunut aivan käsittämätön kangistuminen ja vauhti tuntui hiipuvan väkisin. Menin letkan mukana, erityisesti ei edes ahdistanut, mutta reisi ei vaan liikkunut. En ole varma johtuiko tämä alamäkien jäykistämistä jaloista, vai annoinko vain itselleni siimaa enemmän kuin olisi suotavaa. Sykekäyrässäkin näkyy tässä kohti pieni taantuminen, mikä kieltämättä vähän korpeaa. 

Ekojen kilometrien ruuhkassa

17km:n jälkeen havahduin että eihän tässä enää pitkään olekaan jäljellä, pidin itselleni tiukan puhuttelun että tänne ei ole tultu sunnuntailenkkeilemään ja pakotin jalat takaisin hommiin. Selkiä alkoi tulla vastaan ihan mukavasti ja puolimaratonin väliaikapisteellä olin ajassa 1:39:59, epävirallinen ennätys siis. Siitä oli maaliin matkaa vielä n. 2.5km ja sain jo jonkinlaisen raaston päälle. Luulin jääneeni 1:50-aikatavoitteesta ihan reilusti ja maalissa yllätyinkin kun kello pysähtyi aikaan 1:50:20 ja garmin näytti keskivauhdiksi 4:42/km. Mietinpähän vaan, että jos olisi aloittanut loppuraaston aiemmin, olisiko se ollut alitettavissa.. Pian maalissa löysin onnistuneet juoksut tehneet Tarun ja Laurin ja yhdessä fiilisteltiin kuinka hauskaa oli. 

Viimeinen kilometri

Kokonaisuutena olen juoksuun ihan tyytyväinen ja 8min:n aikaparannus edellisvuoteen lupaa melko hyvää kesää ajatellen. Olin 495:n juoksuun startanneen naisen joukosta 24., mikä on noin suuressa massatapahtumassa ihan asiallinen sija.Viikon päästä juoksen Tahko Runissa puolimaratonin, jossa tavoitteena on pistää puolikkaan ennätys ihan kunnolla uusiksi ja olla itselleni täysin armoton eikä hyväksyä mitään hetkellisiä vauhdin ja sykkeen taantumisia. Siitä viikon päästä on Tartossa Rattaralli, eli 142km maantiepyöräilyä yhteislähtönä. Ajaminen siellä on harvoin erityisen hauskaa kun koko ajan pelottaa ja sattuu, mutta se on sellainen hyvä pään ja jalat karaiseva toimenpide, jonka jälkeen triathlonpyöräily yksin kun saa ihan ite määrätä vauhdin, tuntuu hyvin helpolta. :)