Pyörävauhti - mikä kaikki siihen vaikutti? (sisältää välinepohdintaa)

2014-kaudelle sainkin ihan kunnolla apua välineiden kanssa, kun Signaturen Samu innostui auttamaan tätä kilpakuntoilijaa urheilullisten haaveidensa toteuttamisessa. Olen tästä hyvin kiitollinen, koska nyt ei tarvinnut miettiä yhtään että pääsiskö paremmilla varusteilla kovempaa, vaan homma oli vain itsestäni kiinni. Muutaman ensimmäisen triathlonkisakesän ajelin maantiepyörällä, jota oli vähän tuunattu lisätangoilla ja nopeammilla kiekoilla. Ihan hyvä siitä saatiin, mutta kyllä sitä tietysti mietti että miten paljon vauhti kasvaisi jos alla olisi aika-ajopyörä. Opiskelijabudjetilla elävällä on vaan tietyt rajoitukset näissä hankinnoissa..

Kuva joka on täällä jo näkynyt, mutta laitanpa vielä kerran :D

Viime talven pidin luovaa taukoa opiskelusta, ja tämän seurauksena oli aikaa treenata  enemmän kuin koskaan. Olin tietysti suurimman osan ajasta töissä klo 8-16, mutta tuntui ihan luksukselta kun kaikki yli jääävä aika oli mahdollista käyttää ihan mihin huvitti. Kävin spinningissä syksyllä melkein joka viikko ja keväällä ajoin rullilla pari-kolme kertaa viikkoon. Panostin siis talven aikana pyöräjalkojen säilymiseen huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. Keväällä pääsin viikoksi Mallorcalle, jossa ajettiin seitsämän päivän aikana 800km ja kiipeilin sellaisia mäkiä joita en ihan ollut osannut kuvitellakaan. Se varmaan ainakin sitkeytti pyöräjalkoja sietämään pitkäkestoista jauhamista, kun loppuviikosta 8h satulassa istuminen ei melkein tuntunut missään. (jos nyt vähän liioitellaan)

Alkukeväästä alkoi vaikuttaa siltä, että kunnon saattaisi kesäksi saada hyvinkin kohdilleen. Riemastuin tietysti aika paljon, kun minulle vielä tarjottiin kuskia vailla olevaa Cervélo P3:sta ulkoilutettavakseni. Pyörä tuli Paavon kyydissä Tampereelta Kuopioon ja kun minä olin käväissyt Tartossa tekemässä rästihommat alta pois, päästiin laittamaan säätöjä tosissaan kohdilleen. Ajoasento oli lähtökohtaisesti, tuota, pyöräilijämäisen "elegantti ja aerodynaaminen." Sitä saatiin vähän helpotettua kääntämällä stemmi ympäri, jotta saatiin minut jotenkin taipumaan aerotangoille. Satula oli alunperin kapeanokkainen ja pitkä versio ja - menemättä nyt liikaa yksityiskohtiin - nokalla istuminen hankasi aika ikävästi vähän liian herkkiin paikkoihin. Satulan takaosasta en taas oikein yltänyt aerotangoille ja asento muistutti vähän liikaa Buzz Lightyearin "kohti ääretöntä ja sen yli" - asentoa. 

Joulu tuli!

Satulaongelma ratkaistiin ISM adamo prologuella, joita nykyisin näkeekin jo aika monella. Satulahan oli täysin erilainen kuin mihin olin tottunut, mutta osoittautui lopulta erittäin hyväksi. Suurinpana erona "normisatulaan" on se, että Adamossa pystyy helposti istumaan myös nokalla ja suurin paine tulee oikeastaan lähentäjiin ja pakaroihin, jotka nyt kestää sen paineen paljon paremmin kuin nuo vähän naisellisemmat ja herkemmät alueet. Joroisten puolimatkaa ennen ehdin ajaa aika vähän pitkää lenkkiä ja tämä kostautui ahterin puutumisena pyöräosuudella. Ennen Nastolan täysmatkaa sain onneksi karaistua persustani mm. 200km:n lenkillä ja siellä 180km:n pyöräosuus sujuikin ilman minkäänlaisia ongelmia. Tottumiskysymys ilmeisesti, enkä enää ottaisi tempopyörään mitään muuta satulaa. Pelkällä satulan vaihdolla ja stemmin käännöllä saatiin ajoasennosta aika hyvä: melko aerodynaaminen, mutta kuitenkin sellainen jossa kykenin ajamaan helposti 180km. Se oli myös pyöräkisasääntöihin sopiva, eli SM-tempoon ei tarvinnut tehdä mitään muutoksia, mikä oli hyvä. 

Hellevaatteissa, mallia ajoasennosta..

Pyörässä oli rattaana Rotorin Q-ring, mistä en ihan hirveästi ymmärrä muuta kuin että ratas on ellipsin muotoinen, näyttää jännältä ja sillä pitäisi olla hyvä vaikutus tehontuottoon. Paavo ja Samu sanoivat että tää on hyvä, joten en väittänyt vastaan. Mulle varoiteltiin että etureidet saattavat alkuun kipeytyä, pitää totutella ensin viikko kevyemmillä lenkeillä ja kulmaa säätää pikkuhiljaa. No, mä tein yhden tempotreenin, menin Finntriathlon Vanajanlinnaan kisoihin, enkä huomannut ajotuntumassa tai reisien kipeytymisessä mitään kummaa. SM-tempoon Paavo sääti minulta salaa rattaan vähän tiukempaan kulmaan, enkä edelleenkään huomannut mitään, paitsi että kulki hyvin. Eli jos joku harkitsee Q-ringin ostamista, niin ajotuntumaan tottumisesta en ainakaan olisi huolissani. 

Päähäni iskettiin tavallista maantiekypärää aerodynaamisempi S-Worksin Evade, ettei nyt ainakaan päässä olisi mitään ilmajarrua. Siitä tarkempaa analyysiä täältä. Tykkäsin paljon ja ainakin uskallan laittaa pääni pantiksi että se on mukava päässä ja subjektiivisesti arvioituna näyttää hyvältä! Pyöräkengät menivät myös uusiksi - Bontin uunissa muotoiltavat maantiekengät mulla oli jo ennestään ja nyt niiden kaveriksi tuli saman merkin triathlonversio. Triathlonkengät saa viriteltyä polkimiin valmiiksi kiinni, jotta kengät saa puettua ja riisuttua vauhdissa. Tällä säästää vaihdoissa joitain sekunteja, mutta olennaisin juttu on se, että nyt pystyin noudattamaan Paavolta opittua periaatetta, että pyöräkengissä ei juosta koskaan metriäkään. Olen saanut yhden muovisen klossin halki ihan vaan kävelemällä pyöräkengillä ja tätä riskiä en todellakaan halunnut ottaa triathlonkisojen vaihdossa. Lentävällä vaihdolla siis mentiin myös täysmatkalla. 

Että sellasilla vehkeillä viuhdoin menemään ja välineidenkin puolesta harrastaminen on nyt ollut oikein mukavaa. Eniten tietenkin ratkaisee se miten on harjoitellut ja mitä niissä omissa reisissä on. Kuitenkin, jos harjoittelee paljon ja asettaa itselleen tavoitteita, se lisää jonkin verran harrastamisen mielekkyyttä kun tietää että välineistä ei vauhti ainakaan ole kiinni.  Nyt syksyllä kun varustepuolta aletaan ehkä taas päivittää ensi kautta varten kuntoon, voin ainakin edellämainittuja suositella varauksetta. Tavallaanhan tämä on maksettu mainos, mutta minulle tuli itseasiassa käsky pitää itse huoli että varusteet on sellaiset mistä tykkään, jottei tarvitse myydä sitä mitä persutkaan eivät kuulemma myy kun kerron kokemuksiani. :)